Mökki ja ”töllön työt”
Vaihe numero yksi
PAPEREIDEN PESUN SEURAAVAAN VAIHEESEEN KUULUU RUOSTE
Kun suuntaan autolla viisisataa kilometriä pohjoiseen, niin pääsen tutulle tontille. Tällä tontilla vallitsee vapaus ja suuri tila, mistä en todellakaan pääse nauttimaan tässä pienessä yksiössäni. Kerkesin olla mökillä päivän verran, kun sormet ja erityisesti pää kaipasi jo jotain hommaa. Auto oli kattoaan myöten täynnä tavaraa, mutta silti otin mukaani rullan eri paksuisia papereita, musteita, akvarellit ja muita taidetarvikkeita. Niille oli tällä reissulla tarvetta, kun pääsin oikein vauhtiin, että jouduin käydä muutaman päivän jälkeen hakemassa pikkukylältä lisää akvarellipaperia. Saavit täyteen vettä, paperit yön yli uimaan ja aamulla mökin pihalla eivät kuivuneet valkeat lakanat, vaan valkeat paperit.
Perheeni on jo tottunut näihin mun töllön töihin, joiksi kutsuin alentavasti mun pohjustustöitäni mökillä. En tiedä, miksi edes kutsun näitä töitäni niin alentavasti? Ehkä muiden mökkiläisten on helpompi suhtautua työhöni ja minuun, kun vitsaillen kerron päivän hommista ja KUVATAITEEN tekemisestä? Näyttää ehkä hieman outolta, kun yksi intopinkeenä pesee valkoisia isoja papereita ja ripustelee niitä kuivumaan miljoonilla pyykkipojilla. Voisin toki tehdä pohjia myöskin kotonani yksin, poissa ihmetteleviltä katseilta, pikkuruisessa vessassani, mutta onhan tunnelma aivan eri mökillä, kun pääsee tekemään kaiken ulkona aamuvarhaisella vielä silloin kun varpaisiin osuu aamukaste. Kaivaa ja etsiä pyykkipoikia komeroista, joissa tuoksuu ummehtunut mökki talven jäljiltä. Käydä hypistelemässä papereita vähän väliä kahvikuppi kädessä, että olisikohan tuuli jo kuivannut paperit, ja kuinkakohan monta kärpästä on sillä aikaa laskeutunut vitivalkoiselle paperilleni.
Se, että kutsuin tekemääni kuvataiteeni pohjustustyötä töllön työksi oli todella typerää. Parasta, että yksi sukulaiseni nähtyäni pohjustustyöni, pesty valkoinen akvarellipaperi käsissäni, kysyi paljokohan mahtaa taiteeni maksaa? Äänensävystä kantautui kuvataiteen halveksinta ja vaikeus, olisi pitänyt koittaa piruittaankin myydä pesty akvarellipaperi taiteenani signeerauksineen. Ensi kerralla sitten teen taidekauppoja mökillä, enkä kutsu työtäni töllön työksi, vaan pelkäksi työksi.
