Miksi opetan kuvataidetta?

Sotkuinen järjestys

Miksi opettaa kuvataidetta lapsille ja nuorille, kun voi opettaa jotakin hyödyllistä, kuten matematiikkaa tai kieliä? Tämä on usein se, mitä kuulee puhuttavan, ainakin viimeistään yläkouluikäisten vanhempien mietteissä, kun valitaan lapsen seuraavan vuoden valinnaisia. Kuvataidetta verrataan joihinkin muihin oppiaineisiin tai harrastuksiin, kuten tiedekerhoihin. Ikään kuin kuvataide olisi turhaa tai täytettä koulupäivään tai elämään. Miksi siis opetan kuvataidetta, jos elämässä on paljon hyödyllisempiäkin asioita?

Kuvataidekasvattajaksi päädyin, koska 19 -vuotiaan huonolla itsetunnolla varustettuna, olin sitä mieltä, etten ole tarpeeksi hyvä kuvataiteilija, joten tarvitsen oikean ammatin. En silloin, enkä vielä muutamaa vuotta sitten ymmärtänyt, että voin kehittyä paremmaksi tekemällä. Uskoin näin tapahtuvan vain oppilaille, mutta minä olin sillä samalla tasolla aina, eikä kehitystä tapahdu koskaan. Joten yhteishaussa hain opiskelemaan kuvataidekasvatusta korkeakouluun ja yliopistoon. Pääsin lopulta Lapin yliopistoon ja siellä nimeni on vielä kirjoissa ja kansissa. Itse kuvataiteeseen sain ensimmäisen kunnon sykähdyksen nuorisotalon kuvataidekerhossa, kun opettelimme hiilellä piirtämään kasvoja kreikkalaiselle taruolento Medusalle.

 

Työpöydän kauneus

 

Päälle viikon päästä olen palaamassa pitkän tauon jälkeen takaisin opettamaan tai ohjaamaan kuvataiteeseen tai kuvataiteen pariin. Eilen suunnittelin pienemmille syyslukukauden ohjelmaa ja huomasin, odottavani jo opetusta. Mitähän ne tykkäävät Halloweenin lähestyessä monsterimaalauksesta tai nopeista croque-piirustuksista heti lukukauden alkuun? Palautteen saan varmasti kuulla joko sanoin tai ilmein. 

 

Parasta kuvataiteen opettamisessa on huomata lapsen tai nuoren kehittyvän, jopa ylittävän omat kykynsä, ja se suunnaton ilo sen onnistuneen työn jälkeen. Siinä iloitsee tekijä ja opettaja. Ainahan on suuri onni kuulla lause: ”Saanko jatkaa työtä kotona?” Tottakai saat jatkaa kotona. Taide saa myöskin pienten aivonystyrät hyrräämään, kuten eräälle oppilaalle Picasson kubistiset työt olivat jotain aivan käsittämätöntä ja ihmeellistä. Aiheeseen palattiin vielä moneen kertaan. Hugo Simberg Haavoittunut enkelin monet tarinat enkelin loukkaantumisesta ja empatian heräämisestä lapsissa on jotakin todella uskomatonta. Yksi kuva ja satoja tarinoita, mitä tapahtui enkelilapselle. Tässä ammatissa pääsee kuulemaan lasta ja pääsee hänen maailmaansa, kun istuuntuu viereen ja lapsi alkaa kertomaan tekemästään kuvasta tai kertoo kuvasta samalla, kun se ilmestyy alustalle. 

 

Hugo Simberg (1903): Loukkaantunut enkeli, öljyväri, Kansallisgalleria ateneum.

 

Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että pääsee kehittämään myös itseään, koska kuvataiteessa tekniikoita ja materiaaleja on miljoonia. Lähdemateriaalia on miltein rajattomasti, tarkoitan siis kuvia. Innostus ja intohimo taiteeseen on ihana tartuttaa muihin. Miksi siis opetan kuvataidetta? Kuvataide on yksi tapa hahmottaa ja jäsentää maailmaa. Minulle kuvataide on lähin, ymmärrettävin ja lähin tapa ymmärtää tätä maailmaa ja sen asukkeja.  

 

nopeita siveltimen vetoja myrskytyöhön