Kiitos mielenkiinnosta työhön

On jälleen kevät ja kesätyöhaut ovat kovassa vauhdissa. Sähköpostiin tupsahtelee viestejä, joissa kiitellään mielenkiinnosta työhön. Rehellisesti sanottuna, vitun masentavaa. Otan nämä liian henkilökohtaisesti itseeni, koska koen, että olen surkimus kun en kelpaa työhön. Mitä olisin voinut tehdä paremmin, olisiko sittenkin pitänyt olla mainitsematta kolmen vuoden asiakaspalvelutyöt vai tarkistaa vielä kerran kirjoitusvirheet? Kirjoitusvirheet, nuo yksi hylkäysperuste. Olisiko pitänyt pyytää anteeksi lopussa, että minulla on lukihäiriö, että osaan kyllä kirjoittaa, mutta väsyneenä ja jännittyneenä saatan kirjoittaa kieliopillisesti väärin. 

 

Hylkyjen jälkeen myös koen, että hyvinkin yksinkertaisiin töihin vaaditaan lähes tohtorin tutkinto. Se on se hetki, kun raivo nousee pintaa. Tekisi mieli soittaa työpaikkaan ja pyytää kertomaan, millä perustein tämä henkilö valittiin tehtävään? Raivon vallassa olen kuin Pikku Myyn ja Peppi Pitkätossun sekoitus, eli satuhahmo, joka heristää voimakkaasti nyrkkiä ilmassa. Suusta kantautuu sadattelua ja saippuaa kuluisi suuta pestessä. 

 

Sähköpostiin myös tulee viestiä, kuinka monta henkilöä on hakenut samaan tehtävään. Erääseen kesätyöhön haki 94 reipasta kesätyöntekijää. En päässyt edes haastatteluun. Pääsin yhteen haastatteluun viime viikolla, jossa työnantaja oli kiinnostunut ja haastattelija antoi ymmärtää, että tämä on melkeinpä taputeltu juttu, mutta haastatellaanpa nyt muitakin. No, sain päiviä myöhemmin viestiä, että kiitos mielenkiinnosta työhön, mutta… Tiedätte, miten varmaan kuinka viesti loppui?

 

Odotan innolla vanhempien ihmisten lausumia sanontoja töihin liittyen: 

 

Työtä riittää tekevälle

Työttömyys on aina oma valinta

Työn ilo paras ilo

 

Saa taas purra huulta veri roiskuten, kun saa taas roppa kaupalla ”mahtavia” neuvoja työnhakuun.

Tsemppiä muillekin kesätyötä hakeville!