#museohaaste: Ateneum
Eilen torstaina vietettiin WIHURI-päivää, jolloin Kansallisgallerian museoihin oli vapaapääsy. Ateneum kuhisi. Viimeksi olen nähnyt näin paljon kävijöitä Ateneumissa Pablo Picasson näyttelyssä! Jotenkin mahtava huomata, että torstai-iltana taide kiinnostaa näin paljon ihmisiä. Yläkertaan on avautunut uusi näyttely, Kohtaamisia kaupungissa, jossa on nähtävissä noin 300 teosta. Näyttely on hienosti rakennettu ja teokset on tarkoin valittu ja osa teoksista on hyvinkin ajankohtaisia. Huomasin, että Greta Hällfors-Sipilän teos Sinipukuinen ihailija, 1920- luvun alkupuolelta, aiheutti supinaa ja puhelimella otettiin kuvia. Hällfors-Sipilän muutamat muutkin työt olivat valloittavia. Olen nähnyt aikaisemmin hänen teoksia, mutta en osannut yhdistää teoksiin nimiä. Pitää laittaa nimi ylös luonnoskirjaan. Taitaa olla aika säpäkkä taiteilija, teoksista päätellen.
Arkkitehti Theodor Höijerille 1887: Ateneum.
Antti Faven 1910-11: Päivänpaistetta, yksityiskohta, öljy.
Jumituin Antti Fave’n Päivänpaistetta (1910-1911) teoksen luokse toviksi ja tungin naamani niin lähelle, että minulle piti tulla huomattaumaan puolen metrin turvavälistä. Katsokaa noita värejä ja vetoja! Mitä taituruutta ja ammattitaitoa! Valokuvani eivät anna teokselle oikeutta, vaan pitää itse mennä paikan päälle katsomaan.
Wäino Aaltonen 1920-1924: Mustagraniittinen neito, musta graniitti.
Yksi mielenkiintoisimmista saleista löytyy mieltein näyttelyn lopusta. Sali täynnä alastomia vartaloita, jotenkin niin ajankohtainen ja nykyajassa kiinni. Jopa tällä kertaa Tyko Sallisen teokset iskivät minuun, vaikka en suuresti ole ennen fanittanut hänen teoksiaan. Olin ehkä hurmioitunut ja innostunut onnistuneesta näyttelystä, että inhokitkin nousivat henkilökohtaisella ranging-listalla?
Not Vital 2012: Wei Wei, öljy.
Yhdessä salissa on Not Vitalin muotokuvanäyttely. Muotokuvista löytyy maailmanlaajuisesti tunnettuja henkilöitä ja sekä hän on itsensä muuttanut, esimerkiksi riisinviljelijäksi. Taiteilija viettää osan vuodestaan Pekingissä ja jopa rohkeasti hän tuo näyttelyynsä muotokuvan kiinalaistaiteilija Wei Weistä, joka on ollut vangittuna Kiinassa taiteensa vuoksi. Osa töistä toi mieleen lempitaiteilijani Marlene Dumasin, joten pidin näistä tummista muotokuvista paljon. Muotokuvat olivat myöskin somettajien suosiossa, kun salissa otettiin paljon kuvia itsestään teosten rinnalla.
