Muutoksen tuulahdus toi perhosia vatsaan

Luonnoksia puistojen puista 

Viikko numero kaksi residenssissä alkoi osaltani jännittävissä merkeissä, kun sain oman alan osa-aikatöitä ja pääsen vielä syyskuussa toiseen työhaastatteluun. Ihania asioita, jotka saa mahassa perhoset pyörimään, mutta osa perhosista sotkeutuu ja takertuu toisiinsa muodostaen suuren möykyn mahassani. Möykky salpaa hengityksen ja saa minut pyörimään kämpässä päättömästi. Ahdistus iskee ja katastrofiajatukset alkavat limboamaan päässäni. ”Olen surkea, huono työntekijä. Ne peruu varmasti työpaikan, kun näkevät minut.” Muutama rauhoittava puhelu ja lähdin ulos kävelemään kohti Budapestin Kaupunginpuistoa. 

Budapestin Kaupunginpuisto on aivan ihana paikka! Otin reppuuni mukaan järkkärin, luonnoskirjan ja erilaisia huopakyniä. Onneksi olen keksinyt itselleni hyvä rauhoittumiskeinon, kuten rauhallisen kävelyn ja samalla järkkäri kaulassa pysähtelen kuvaamaan kauniita asioita, hienoja varjoja ja jännittäviä yksityiskohtia. Tämä kuvat ovat ns. tuloksettomia kuvia, kuvat ovat vain minulle. En ajattele, että otan kuvia blogiin tai tulen myymään niitä näyttelyissäni. Pysähtelin välillä luonnostelemaan, koska siinä ei kerkeä antamaan ajatustakaan itselleen tai ikäville ajatuksille. Välineenä huopakynä on armoton, mutta ei se haittaa, jos välillä menee luonnos pilalle. Se on vain luonnos. Päiväkirjanikin sai samalla kävelyllä muutaman sivun täydennystä. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen alkoi jo hymy tulla kasvoilleni, kuinka onnellinen olenkaan, kun saan opettaa lapsille kuvataidetta.