Näyttely kuin Docventures: Suomi Finland 101
Suomi Finland 100 v -partyt meni jo ja oheistuotteet on laitettu kaappeihin odottamaan arvonnousua. Artsi-museo Vantaalla on hiljainen lauantaina puolenpäivän jälkeen. Muutama henkilö käy katsahtamassa näyttelyn ja yksi perhekin pienen lapsen kanssa ihmettelemässä teoksia. Saan aivan rauhassa tutkia teoksia lähempää.
Mistä Suomi Finland 101 -näyttelystä on oikein kyse? Kuraattori Jani Leinosen sanoin:
”Se kysyy, mitä Suomi on halunnut jättää ulos virallisesta tarinastaan, ja miksi. Se kertoo valtarakenteista, ja siitä kuka on päättänyt, mitä ja kenestä jätetään kertomatta. Se kertoo tarinoita Suomen virallisen narratiivin ulkopuolelta. ”
Millainen oli Suomi Finland 100 -vuoden tarina kattaus? Suomalaiset menestys- ja sankaritarinat harvoin kertovat heidän tarinaansa, joiden teoksia on nyt Artsissa.
Minulla on tapana pölähtää näyttelyihin, en katsele kummemmin museon nettisivuja tai katsele ryhmänäyttelyiden taitelijoiden nimiä, joten yllätyin iloisesti kun törmäsin tuttuihin teoksiin. Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen kultainen karuselli (Welcome to the Global tour of Disability Rights! Installaatio, 2015) pomppaa salissa silmille. Wallinheimo-Heimonen on tekstiili- ja käsitetaiteilija, puhuja ja vammaisaktivisti. Aikaisemmin olen tutustunut hänen teoksiinsa Galleria K:ssa, joka tursusi hänen töitään. Jos satutte kohtamaan taiteilijan yksityisnäyttelyn, niin vahva suositus. Varaa aikaa itsellesi, koska saat helposti ajan kulumaan tutkimalla yksityiskohtaisia installaatioita, dokumenttimaisia videoteoksia ja ylipäätänsä tarvitset aikaa ajatella teosten äärellä. Ainut asia tässä näyttelyssä sai, joka sai vereni kiehumaan hienon teoksen edessä oli todella huono valaistus. Teos viimeistellään museoissa valaistuksella, mutta tässä ei oltu tehty sitä? Juulia Wallinheimo-Heimosen blogi https://rampyla.vuodatus.net
”Media uskottelee, ettei kukaan haluaisi olla vammainen tai synnyttää vammaista lasta, jos kyse olisi valittavissa olevasta asiasta.”
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen 2015: Welcome to the Global tour of Disability Rights!, Installaatio. Yksityiskohta teoksesta.
Warda Ahmedin sarjakuvat ovat ajankohtaisia, jotka osuvat ja uppoavat minuun. Itseasissa sarjakuva Mistä olet kotoisin osuu suoraan sydämmeen, koska olen varmasti joskus käynyt näin typerän keskustelun omasta aloitteestani. Saatat tuntea pistoa sydämmessäsi myös? Voit käydä tutustumassa myös Ahmedin Onttokallo -sarjakuvablogiin. http://warda.sarjakuvablogit.com
Warda Ahmed 2018: ”Mitäs me mustat naiset Suomessa?”, seinämaalaus. Yksityiskohta teoksesta.
Olen opiskellut Lapin yliopistossa ja asunut Rovaniemellä, joten Suohpanterror (suom. Suopunkiterrori) on pakostikin erittäin tuttu ja tunnettu Lapissa. Aikaisemmin olen tutustunut kollektiivin teoksiin Rovaniemen taidemuseossa ja Kiasmassa. Yhdellä kollektiivin jäsenellä, Outi Pieskillä, on tällä hetkellä yksityisnäyttely Espoon taidemuseo Emmassa. Olen jo kolme vuotta asunut Vantaalla ja huomasin, etääntyneeni Suohpanterrorin nostamista aiheista. Katsoin teoksen ja menin seuraavan luokse. Miksi näistä kaikista Suomi Finland 101 -teoksista, tämä teos tuntui vaikeammalta ja sai vain nopean vilkaisun? Tarvitsenko taiteen katsoja vahvemman siteen aiheeseen tai konkreettisesti asuttava pohjoisemmassa? Koska Rovaniemellä asuessani olin sitä mieltä, että Suohpanterror on parasta, mitä on tapahtunut poliittisessa nykytaiteessa. Mitä tapahtui?
Suohpanterror 2018: Moratoriotoimisto. Yksityiskohta teoksesta.
Dramil Kamanger 2013-2017: The Hypothetical New Countries, helmikudonta. Yksityiskohta teoksesta.
Salin yhdellä seinällä on koottu karikatyyrejä ja ruotsinkielisen poliittisen Garm-lehden kansia, joista osan on kuvittanut Tove Jansson. Hänen äitinsä Signe Hammarsten-Janssonin piirtämät karikatyyrit ovat mahtavia taidonnäytteitä! Hienoa, että Tove Janssonia tuodaan esille muutenkin kuin muumimukien kuvittajana. Olisin ehkä toivonut näkeväni Tove Janssonin kuvittaman Garm-lehden vuoden 1940 nr 1&2 Stalin kannen, joka joutui sensuurin kohteeksi.
Tove Jansson 1945: Garm Maj 1945, kannen kuvitus. Lasiin heijastui Adel Abidinin 2018: We Came to Kill Your Father, neonvaloveistos.
Signe Hammarsten-Jansson: Pilakuva ja karikatyyri itsestään.
Tämä näyttely koottu sellaisista teoksista, minkä vuoksi nautin taiteesta. Teokset ovat ajankohtaisia ja antavat ajattelun aihetta. Vielä junamatkalla kotiin mietin, että miten onkin Warda Ahmedin sarjakuvat menneet ohi minulta, olipa kiva nähdä taas ”tuttuja” ja hienoa nähdä hienosti toteutettu näyttely. Jotkut menevät katsomaan kauniita kuvia ja odottavat kokevansa jotakin ylevää ja mielensä laajentuvan esteettisen kauniilla teoksilla, mutta minä menen juuri näiden teosten vuoksi näyttelyihin. Näyttely oli ymmärrystä lisäävä kokemus. Minuun iskee jopa lauantaina sellainen kakkulat huurussa oleva kuvataidekasvattajamoodi, että tämä näyttely on sellainen, jonka tulisi peruskoululaisten, ammattikoululaisten, lukiolaisten ja ylipäätään kaikkien käydä katsomassa, tutustumassa ja ajattelemassa.
Mutta ihmettelen museon hiljaisuutta? Suomi Finland 101 -näyttely on kuin Docventures, ajankohtainen, ajatuksia herättävä ja PÄRÄYTTIVIMMÄT teokset tällä hetkellä suomalaisella taidekentällä. Tekstissäni esittelen vain muutaman taiteilijan teoksia, mutta salit ovat täynnä mielenkiintoisia teoksia, kannanottoja ja keskustelunavauksia. Jotkut pitävät nykytaidetta vaikea selkoisena ja ylipäätäänsä vaikeana, mutta tämän näyttelyn teokset ovat yhtä vaikeasti ymmärrettäviä kuin Docventuresin dokumentit. Lisäksi molemmissa on tekstiä tai tekstitykset. Museoissa käyminen ei ole yhtä helppoa kuin dokkareiden katsominen, joutuu lähtemään ulos omasta kopistaan, jota jotkut kutsuvat kodiksi.
Koska taidemuseo Artsi on keskittynyt katutaiteeseen, niin museokaupassa myydään perinteisten korttien ja kirjojen lisäksi 94-purkkeja (4,50€). Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, taidenäyttely ja maalit Kalasatamaan.