Tammikuinen Helsinki täyttyy jälleen valotaiteesta, onneksi. Lumeton maa ja sateinen joulukuu ei tuonut joulumieltä ainakaan tähän osoitteeseen. Piristystä muutaman päivän ajan tuo LUX Helsingin tasokkaan valotaideteokset Helsingin kaduille. Teokset tulisi nauttia numerojärjestyksessä lähtien Senaatintorilta päättäen reitti Helsingin kaupungin teatterille, mutta itse en kyllä kokenut tätä muuten tärkeäksi seikaksi kuin valtava ihmismäärä saatiin liikkumaan sujuvasti letkassa paikasta a paikkaan b. Jätimme suosiolla jonotusta vaativat teokset The Bridge ja The Colour of The Space välistä, kun mukana oli kaksivuotias kummipoika rattaissa.

Ensimmäinen teos Senaatintorilla oleva SunWind antoi hyvän lähtölaukauksen kierrokselle. Valotaideteokseen saatiin jopa hieman pelottavaa tunnelmaa, kun kirkonkellot soivat tuoden mieleen kanssaolijoille hautajaiset. Kyllä, salakuuntelin vierustovereiden juttuja. Kaksi seuraava teosta olivatkin jonotettavia, joissa oli klo 18 aikaan pitkät letkat, joten ohi vaan. Onneksi sympaattinen Lyhtykuja Kaisaniemessä pelasti tunnelman, niin minin kuin isompien. Taiteilijoiden, lasten ja nuorten tekemät pienet lyhdyt saivat hymyn huulille, kun oli osattu tehdä mitä ihmeellisimpiä ja luovia lyhtyjä kierrätysmateriaaleista.

Hienoin ja vaikuttavien valotaideteoksista on Ivo Schoolfsin Large Fire Tornado Kaisaniemen kentällä. Teos on massiivisen suuri, mutta siihen lisävaikuttavuutta tuo musiikki. Tulitornado liikkuu musiikin kanssa sykronoituna, ja se saa ihmiset kuin jämähtämään paikoilleen tuijottamaan teosta. Liitin teoksen suoraan Australian tulipaloihin, mutta toisaalta teoksen olemuksessa oli sadunomaista, että pääsin myös mielesssäni Tove Janssonin kuvitukseen keskitalven kokkoon ihmismeressä.

Jere Suontaustan Peilipöllö reitin varrella toi jälleen pienen ilahduksen, mutta muistelisin teokseen kuuluvan myöskin ääntä, mutta ihmispaljoudesta johtuen sitä ei valitettavasti kuulunut. Joten jotkut teokset jäävät valitettavasti varjoon,  kun tapahtuman ihmismäärä kasvaa vuosittain. Meri Ekolan Magic Mirror -teos on varmasti yksi kuvatuimpia teoksia, eikä ihmekään. Äänimaailma vie mielen lastenohjelmiin tai 80- tai 90-luvun konsolipeleihin ja teoksen kirjaimet liikkuvat rytmikkäästi. Vaikkakin teos on yksi kuvatuimpia, niin se pitää kokea paikan päällä, jotta pääsee teokseen sisälle.

Valotaidematkan viimeisimpiä teoksia olivat Katja Tukiaisen ja OiOi:n yhteistyönä toteutettu Do-gooders -animaatioteos, jossa on Tukiaisen maalauksista tuttuja hahmoja ja elementtejä. Kierros päättyy Helsingin kaupunginteatterille, johon on projisoituna päivänkiertokulku yöstä seuraavaan yöhön. Näyttävä teos tuo vuorokauden aikana nähtävät värit hienosti esille ja taustalla oleva musiikki vie aina seuraavaan hetkeen päivästä.

Vaikkakin tapahtumaan mainostetaan valofestivaalina, niin ehdottamasti höristäkää korvianne, koska näiden valotaideteoksiin on liitetty äänimaailmat kiinteästi yhteen. Ihmismäärät ovat suuria teosten äärellä, mutta koittakaa malttaa myöskin kuunnella.