Budapest Unkarin kansallisgallerian tasanteelta

Olen ollut Budapestissä nyt neljä kokonaista päivää ja minun luultiin kuolleen. Tulin residenssiin tiistaina yöaikaan ja suuntasin täydessä taksibussissa kohti uutta kaupunkia. Sähköpostilla sain tarkat ohjeet, kuinka saapuisin residenssi-isännän asunnon ovelle ja siitä yhtä matkaan menisimme residenssiasuntoon. Asunto on seitsemännessä kerroksessa, eikä tietenkään hissiä. Yli 20 kiloa matkatavaraa portaikossa saa aika nopeasti hienpintaan,  varsinkin kun Budapestissä on yölläkin lämpötila reippaasti yli 20 astetta. Residenssiasuntoa on upea! Nopeasti yöllä sain ohjeita ilmastoinnista, kaasuhellasta ja muusta arkeen liittyvistä asioista. Yksi lamppu ei toiminut ja residenssi-isäntä sanoi tulevansa korjaamaan lampun seuraavan päivän aikana. Yksi asia saattoi häneltä unohtua sanoa, koska perjantaina alkoi puhelin soimaan. Olin kiertelemässä kauppakeskuksessa ja katsoin puhelinta, että taas ne puhelinmyyjät alkavat riivaamaan. Kiertelin rauhassa kauppakeskuksen ja koitin suunnistaa synagogaa. Hiljaa valuin synagogaan, kiersin museon ja kävin selosteltun kierroksen.

Asunnolle saavuin neljän jälkeen ja postiluukusta oli tipahtanut lappu vapisevalla käsialla: ”Dear xxxx, Please call me back urgently! I’m afraid what is with You!” Soitin välittömästi residenssi-isännälle ja hän melkein itkien sanoi, että luuli minun kuolleen ja oli juuri lähtössä poliisiasemalle tekemään ilmoitusta minusta. Kuulemma Budapestissä on ulkomaalaisten turvatonta olla ja kaupungissa on paljon tappajia. Se yksi asia, jonka hän unohti kertoa yöllä oli, että minun tulisi olla häneen yhteydessä. Olen nyt tämän neljän päivän aikana joka aamu pinkassut kiertelemään nähtävyyksiä ja saapunut asunnot vasta illalla, joten siksi en ole myöskään avannut ovea hännelle pimpotuksiin. Kymmenen minuuttia kestävän puhelun aikana kerkesin useasti todistelemaan kaiken olevan kunnossa ja minulle ei ole sattunut yhtään mitään. Ensimmäinen residenssijakso ja vielä opetellaan tavoille. Tämä yhteydenpitokin saattaa olla myöskin sanomaton sääntö, jonka olisi voinut keltanokalle mainita. Outoa, näin 29 -vuotiaana ja yksin asuvana, ilmoitella menoistaa. No, olen elossa ja kunnossa. 

Kotikulmilla

Residenssiasuntoni Budapestissä