Huomaat, että olet yksi opiskelijoista ja ympärilläsi on luentosalissa kollegojasi. Tosin he ovat kollegojasi, jos saat töitä. Jos pääset edes haastatteluun, koska sadat opiskelijatoverisi havittelevat samaa työpaikkaa parin sivuisella CV:llä, vaikka ollaan opiskeltu vasta muutamia kuukausia yliopistossa. Heillä on jo mittava CV ja sinulla muutama rivi kassamyyjänä työskentelystä. Et ole huonompi, mutta et ole tarpeeksi. Tammikuussa alkaa jälleen kilpailu kesätyöpaikoista ja sinun CV on vain puoli sivua. Vain parhaat pääsevät töihin ja muut tekevät opintoja kesällä ja viruttelevat Kelan rahoilla. Joulukuussa taas painettiin esseitä, opintopäiväkirjoja ja tenttejä ennen joululomia, mutta osa kurssista jatkuu loman jälkeen, ja tottakai sinä teet sillä välin muutaman 12 sivun esseen. Käyt kirjastosta hakemassa ”kevyttä joululukemista”. En lukenut vuosiin tämän kaltaista kevyttä joululukemista muuta kuin tenttikirjoja, kunnes mielenterveys romahti. Palautuspäivä eli deadline on heti joululoman jälkeen. Optiman palautuskansio sulkeutuu ja aukenee ensi vuonna uudestaan. Tietysti opiskelijat hakivat jo syyskuussa jouluksi töihin, jotta kevät olisi edes hieman iisimpi rahallisesti. Voi ostaa sitä juustoa leivälle, eikä tartte vinkua mutsilta rahaa. Ai niin, valitsin sellaisen opiskelupaikan, joka on pienessä kaupungissa, eikä töitä todellakaan ole kaikille. Hain Saleen kassaksi ja siihen pestiin oli neljäsataa hakijaa. Joten minä vain opiskelin, vain opiskelin vuosia. Mitkä opiskelijan paineet? Joka tuutista tulee, että vain parhaat saavat työpaikat ja valmistautuminen työELÄMÄÄN alkaa muutaman minuutin yliopisto-opiskeluihin alkamisesta. Alkaa kiertää huhuja, että avoimia virkoja alalle on vain muutamia vuodessa ja nekin ovat siellä, missä ei ole kuin pieni kyläkauppa ja ihmisten yleisin kulkuneuvo on rollaattori. Ei paineita, tulee niitä töitä lähemmäksikin, mutta hakijoita on satoja. HUOM! SATOJA! Miten erottautua joukosta? Laittaa lyhyeen CV:n otsikkoon väriä, saada mahdollisimman hyviä arvosanoja, keksiä mahtavia projekteja ja silmään pistäviä harjoittelupaikkoja.  

Opiskeluni alkoi jossain vaiheessa muistuttaa ennemmin itsensä rääkkäämistä, kuin niitä jenkki elokuvia, joissa bileitetään? Mikä bilettäminen? Huvittavinta, että kun lukee opiskelijoiden mielenterveyteen liittyviä artikkeleita ja niiden kommentoitia, niin siellä on ainakin yksi joka puhuu opiskelijoiden hurjasta bilettämisestä. En tiedä, miltä vuosikymmeneltä ne terveiset tulevat, mutta bilettäminen vähentyi roimasti opinnot aloitettuani. Lukuvuodessa luultavimmin biletettiin muutamia kertoja. Mielestäni juhlimisen nostaminen opiskelijoiden mielenterveydestä puhuttaessa syytetään heitä mielenterveysongelmiensa aiheuttajiksi, jolloin yhteiskunnallisista ongelmista ja paineista ei tarvitse hiiskua sanallakaan. Itkin iltaisin ja aamuisin. Kirjoitin seinälle post-it -lappuun, että minut on valittu yli 400 ihmisen joukosta yliopistoon ja minun pitää mennä sinne joka aamu.

Kiire, kiire, kiire! Kaikista ”parasta” on kun opiskelijoita moititaan laiskoiksi ja saamattomiksi, myöskin yliopiston henkilökunta on ihan suoraan sanonut näin omassa opinahjossani. Samalla henkilökunta ei osaa mitoittaa tai suunnitella opetettavaa asiaa vastamaan opintopisteitä, vaan 3 opintopistettä voi tarkoittaa tuntimääräisesti 10 opintopistettä. Vaikka kuinka laittaa palautetta, että kurssi ei tuntimääräisesti vastannut opintopistetä, niin muutosta ei tapahtu. Voi, voi, opiskelijat ovat vaan laiskoja, kun opinnot venyvät ja rahat jäävät saamatta! Muutaman päivän varoituksella tulisi saada ryhmätyöt tehtyä ja powerpointit esittelykuntoon. Olisiko voinut tehtävänannon saada edes viikkoa aikaisemmin, ei. Jotenkin itselläni oli mahdotonta saada muodostettua sanan kaikissa muodoissa tasapainoinen arki yliopisto-opiskelijana. Kävin koko ajan kierroksilla, iltaisin kädet tärisivät ja lopulta en ollut enää läsnä. Vilkuilin koko ajan kalenteria. Vielä muutama viikko lomaan, olen aivan loppu, en jaksa enää. Lomalle sain jälleen kasan tehtäviä. YTHS on luonut mantran opiskelijan tasapainoiseen arkeen, johon kuuluu liikunta, uni ja sosiaalinen elämä. Skippasin pari turhinta pois, joten kävin joka päivä ainakin tunnin lenkillä, vaikka en olisi jaksanut ja kroppa sanoi muuta. CV:n laitoin harrastuksiisi yhdeksi lenkkeilyn. Suoritin kaiken elämässäni, jopa kyseisen lenkkeilyn. En kuunnellut kehoani ollenkaan, mutta suoritin vuosittain yli 60 opintopistettä, lenkkeilyn, kaupassa käynnin ja kaiken elämässäni. Suoritin elämääni sen yli neljä vuotta, jonka asuin yliopistopaikkakunnalla. 

Pahimmillaan sain viisi paniikkikohtausta pyöräillessäni yliopistolle. Kalenteri oli aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan tukotettu, milloin tenttiä, luentoa, ryhmätehtävää… Ruokalassa olin poissaoleva kaverini mukaan. Jaksaa, jaksaa, kiire on! Aamuisella matikantunnilla istuin silmät itkeneenä ja tuijottelin vain. En jaksanut tehdä mitään. Oli pakko mennä tunnille edes istutaan, jos jätät välistä tunnin, joudut korvaamaan sitä monta tuntia kotona. Itselläni meni yhden korvaustehtävän tekoon valehtelmatta yksi viikonloppu. Ja itse korvattava tunti kesti 2 x 45min ja sekin oli itsenäistä laskemista. Aivot eivät enää sen kevään lukuvuonna enää toimineet laisinkaan. En levännyt ja aivoja kiristi, lukihäiriöni hidasti vielä opintoja. Lukihäiriölläni on oma sivupolku masennuksen puhkeamiseen, koska en kokenut ansaitsevani paikkaani yliopistossa, koska lukihäiriö. Hullua, eikö? Olin hitaampi kuin muut esseiden kirjoittamisessa ja saatoin tehdä kirjoitusvirheitä, joten suomensin sen itselleni olevani huonompi. Olin surkea laiskimus. Sitten sain kaveriksi paniikkikohtaukset, jotka vain veivät aikaani opinnoista, ne eivät olleet merkki sairastumisesta. Moitin aina tuhlaamastani ajasta paniikkikohtauksissa. Kiire on, aika on rahaa! 

Niin, mitkä opiskelijoiden paineet ja mielenterveysongelmat?  Korkeakouluopiskelijoiden Terveystutkimuksessa (2016)  todetaan, että korkeakouluopiskelijoiden psyykkinen oireilu on lisääntynyt joka vuosi enemmän. Tulikohan vaan biletettyä liikaa, kun pää ei kestänyt? Miten voi masentaa ja uuvuttaa ilmainen opiskelu? 18.4. vietetään opiskelijoiden mielenterveyspäivää ja teemana on myötätunto. Lisää infoa rakas opiskelija löydät Nyyti Ry:n sivuilta ja ota tarvittaessa yhteyttä YTHS toimipisteesi. Kauniita keväisiä päiviä opiskelijat! 

Ps. Gradu on vieläkin tauolla, koska olen itsekin tauolla