Perjantai-iltana käytiin perheen kanssa katsomassa Rekolan Kinossa Juice-elokuva. Rekolan Kino on pieni ja vanha monitoimitalo, jota nyt jälleen yritetään elvyttää vantaalaisten iloksi. Aikaisemmin olen ollut katsomassa kyseissä paikassa Muumipeikko ja Pyrstötähti -elokuvan, joten on saattanut vierähtää tovi, kun viimeksi olen katsonut siellä elokuvaa. Kaveri jaksoi muistuttaa, että olemmehamme käyneet teininä katsomassa vantaalaista punk-bändiä Rekolan Kinossa, mutta muistikuvat ovat sen verran heikot, että luultavasti olemme ottaneet vanhempani kotiviinin mukaan.

Sain houkuteltua vanhempani mukaan katsomaan Juice-elokuvaa pitkän ympäripuhumisen jälkeen, koska tuleehan se elokuva sitten joskus telkkarista sitten. Pitäähän nyt saman sukukirjaan kuuluvan taiteilijan elämästä tehty elokuva nähdä. Juice-elokuva on taiteilijan elämään perustuva elokuva, joten elokuvan kerronta etenee aikajanan mukaan, muutamaa lapsuustakaumaan lukuunottamatta. Nautin elokuvassa erityisesti näiden musiikoiden ja tulevien taiteilijoiden uran alun innostusta ja rohkeaa asennetta kokeilla ihan mitä vaan. Jokaisella on oma vahvuutensa, joka ryhmässä muodostaa laulunsanoituksia ja lopulta lauluja. Muistutuksena, että katsoin elokuvaa tulevana kuvataiteentekijän laseilla elokuvaa. Joku saattoi poimia elokuvasta ennemmin taiteilijuuden ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuden, tai pienen Johanna-tyttären riipaisevat osuudet elokuvasta.   

Elokuva poikkeaa muista tämän hetken elokuvista sillä, että se on kuvattu perinteiselle filmille, joka vie katsojan lähemmäksi 1970-1980 -lukujen tunnelmaa. Äitini kuiskasi korvaani, että isällänikin on ollut samanlainen kelsiturkki kuin Juicella elokuvassa, joten puvustuskin on mennyt nappiin. Katsoin elokuvan 1950-luvun monitoimitalolla pikkasen puisilla penkeillä, joten pääsin tunnelmaan aivan erilailla kuin moderneissa elokuvateattereissa olisin päässyt. Pitihän elokuvateatteri myöskin tuulettaa läpivedolla eri näytösten välillä. Ei täällä mitään ilmastointeja ole, ovet auki vaan! 

”Eihän tuossa elokuvassa kerrottu yhtä monipuolisesti kuin kirjassa!”, oli isäni tokaisu. Ei kerrottu, koska elokuva on erillinen taiteenmuoto kuin kirjallisuus. Ensiksi epäilin Riku Niemisen pääosana olemista, mutta turhaan. Mahtavaa kuinka käytetään näyttelijän kaikkia puolia, kuten musikaalisuutta, hyväksi elokuvanteossa. Nieminenhän sulautui rooliinsa laulajana ja lauluntekijänä, sekä taiteilijana. 

Juice-elokuva 

Ohjaaja: Teppo Airaksinen

Pääosissa: Riku Nieminen, Iida-Maria Heinonen, Antti Tuomas Heikkinen, Pekka Strang, Silmu Ståhlberg

Antti Heikkinen 2016: Risainen elämä: JuiceLeskinen 1950-2006. Siltala.

Lippuluukku

Sosiaalidemokraatit katsomassa elokuvia