”PYLLY!” Croquis-piirustusta lasten kanssa
Olen tällä viikolla lasten kanssa piirtänyt croque-piirustusta, eli elävän mallin piirustusta. Jännitin ensin, että mitähän siitä seuraa kun näytän omia croque-piirustuksia tunnin aluksi? Näytin kansiostani piirustuksiani ja kerroin samalla, miksi tämän tapaisia piirustuksia tehdään ja kuinka mallit saattavat poseerata, esimerkiksi kuvataiteilijalle, useita tunteja ja viikkoja yhden teoksen tähden. Yhden ja ainoan kommentin kuulin: ”PYLLY!” Samassa ne kauhuskenaariot, jotka ehdin luoda päähäni hävisivät. Taidehistoriaan kuuluu alastomat vartalot ja taiteilijat harjoittelevat silmän ja käden yhteistyötä croque-piirustuksen avulla. Miksi tätä ei voisi kertoa tai näyttää lapsille?
Yli tunnin pituisilla kuvishetkillä pidimme muutaman tauon ja piirsimme minuutista viiteen minuuttiin kestäviä asentoja. Lapset saivat olla vuorotellen mallina toisilleen, vaatteet päällä. Välillä lapsi halusi ottaa kaverin mukaan poseeraamaan, mikä aiheutti kauhistelua piirtämisen vaikeudesta, mutta kaikilla ilmestyi hahmot paperille. Minuutin asennoissa pystyi ottamaan haara-asennon ja vaikeuttaa piirtämistä. Pyyhekumia ei saanut käyttää, koska muuten osa lapsista saattaa jäädä ”jumiin” ja alkaa huomaamaan enemmän virheitä työssään ja aika piirtämisen sijaan kuluu kuvaa pyyhkiessä. Lopuksi kaikista töistä lapsi sai valita kaksi parasta työtään, jotka esiteltiin toisille. Ihanan reipas tempoinen tunti, jossa ei ole mahdollisuutta jäädä jumittamaan ”mä en keksi mitään, mä en osaa” -mantraan. Välillä sai muistuttaa, että mallia tulee vilkuilla vähän väliä ja nyt piirretään vain se, mitä me nähdään edessämme. Lapset olivat tosiaan 6-10 -vuotiaita ja he olivat innoissaan croque-piirustuksesta, ainakin innostunut puheensorina opettajalle kantautui käytäviltä.
