#vegaanihaaste ja onnistumisprosentti?

Joulukuun viimeisenä päivänä päätin ilmoittautua vegaanihaasteeseen. Ilman suurempia pohdintoja ilmoitin sähköpostiosoitteeni uutiskirjeketjuun. Olen joskus yläkouluikäisenä viimeksi ollut muutaman vuoden kasvissyöjä ja kolme kuukautta rahavedon vuoksi kasvissyöjä. Kumpi jaksaa olla pidempää kasvissyöjä? Lopulta yhteisymmärryksellä lopetettiin veto tekemällä ranskalaisia ja nakkeja uunissa. 

 

Tarvitseeko haasteisiin lähteä niin tosissaan, kuin lopussa palkittaisiin kuukauden vegaani kruunulla ja herkkukorilla, kilpailumielellä. Miksei voi vain testata ja kokeilla? Toisaalta takaraivossa jyskyttää uutiset ilmastonmuutoksen vaikutuksista ympäristöömme ja eläinten kohtelu ruokateollisuudessa. Näitä argumentteja vastaa ei oikein voi olla, että mä vaan testaan vegaaniruokaa. Sitten vielä muovit, joita tulisi välttää ruokaostoksilla. Eräskin jo kerkesi mainita vegaanihaasteen facebook-ryhmässä, että eräs kokeilija oli ostanut kauheasti ruokaa muovipakkauksissa. Toinen yrittää ja toinen lyttää perästä. 

Itse lähden tähän haasteeseen, tai minun osaltani kokeiluun, kevyesti. Jos haasteeni/kokeiluni kaatuu jo viikonloppuna, sitten se kaatuu. Olenpahan ainakin viikon syöny vegaanista ruokaa, joka on enemmän kuin viime vuonna yhteen putkeen syömäni vegaaninen ruoka. Onnistumisprosentti kokeilulle on varmaan 50%, koska varmasti jossain vaiheessa tekee mieli perinteisiä lehmänmaitojuustoja tai maitosuklaata. Ehkä pääsen yli mieliteoistani tai sitten en. Pyrin kuukauden olemaan suorimmatta vegaaniutta ja ajattelematta ruokaa kokoajan, koska yleensä tämän kaltaiset haasteet saavat liian suuren osuuden koko ajattelustani. 

 

Kesäiset kuvat Pasilan Kääntöpöydästä