Onko Amber Heard narsisti? Hysteerisen naisen diagnoosi 2020-luvulla
Virginian oikeudenkäynnin jälkeen Johnny Deppin asianajajat Ben Chew ja Camille Vasquez avasivat voittoisaa taktiikkaansa medialle. Chew’n mukaan he olivat olleet huolissaan siitä, että Amber Heardin todistajanlausunto olisi liian vakuuttava. Siksi he olivatkin päättäneet ottaa oikeudenkäyntiin mukaan psykologian asiantuntijan selittämään tämän käytöstä.
Deppin asianajajat saivat tämän idean läpi siksi, että Heard on sanonut suhteen Deppiin aiheuttaneen hänelle traumaperäisen stressihäiriön (eng. post-traumatic stress disorder eli PTSD). Deppin asianajajat argumentoivat tuomarille, että heillä pitäisi olla oikeus tutkia tätä väitettä. Kyseessä ei ollut siis mikään oikeuden määräämä mielentilatutkimus, vaan kumpikin osapuoli sai palkata oman asiantuntijatodistajansa tutkimaan, onko Heardilla tosiaan PTSD.
Heardin tiimi olisi halunnut myös Deppin mielenterveyden tutkittavaksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska Depp kertoi oikeudelle, ettei väitä suhteen jättäneen hänelle minkäänlaisia psyykkisiä vammoja (mikä on omituista, sillä hän väittää Heardin pahoinpidelleen häntä julmasti vuosien ajan).
Deppin tiimi valitsi psykologi Shannon Curryn tekemään Heardista arvion. Curry esiintyi oikeudessa erittäin vakuuttavasti, ja hänestä sai helposti ammattitaitoisen ja luotettavan kuvan. Hän oli sitä mieltä, että Heard teeskentelee PTSD:tä ja oikeasti hänellä on kaksi persoonallisuushäiriötä, epävakaa ja huomiohakuinen. Curryn mukaan nämä häiriöt tekevät Heardista henkisesti tasapainottoman, kykenemättömän myöntämään omia virheitä sekä riippuvaisen jatkuvasta huomiosta. Curryn todistajanlausunto sai paljon mediahuomiota ja oli erittäin haitallinen Heardin uskottavuudelle.
Mutta kuten niin moni muukin Deppin tiimin esittämä väite, myöskään Curryn diagnoosi ei kestä lähempää tarkastelua.
Rivipsykologi vs. kokenut lähisuhdeväkivallan asiantuntija
Deppin tiimin olisi voinut kuvitella palkkaavan Heardin arviota tekemään jonkun alansa huipun. Sen sijaan he valitsivat Shannon Curryn, nuoren kalifornialaisen psykologin, jolle Depp v Heard oli ensimmäinen kerta, kun hän todisti lähisuhdeväkivaltaan liittyvässä jutussa. Currylla ei ole tiettävästi lainkaan asiantuntijataustaa lähisuhdeväkivaltaan liittyen, ainoastaan sotilaiden PTSD:stä. Urallaan hän on keskittynyt omaan praktiikkaansa, joka tarjoaa terapiaa esim. pariskunnille ja perheille.
Vertailun vuoksi, myös Heardin tiimi sai palkata asiantuntijan tekemään hänestä psykiatrisen arvion. Heidän valitsemansa Dawn Hughes on ansioiltaan selkeästi Currya pätevämpi ja kokeneempi. Hughes on erikoistunut nimenomaan traumoihin ja lähisuhdeväkivaltaan. Hän työskentelee omalla klinikallaan New Yorkissa, mutta on sen lisäksi tehnyt tutkimustyötä ja opettaa arvostetussa Weill-Cornellin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän myös kouluttaa asianajajia, tuomareita ja terapeutteja lähisuhdeväkivallasta ja siitä, miten traumaattisia asioita kokeneet käyttäytyvät todistaessaan. Hän on toiminut asiantuntijana lukuisissa oikeudenkäynneissä, näistä tunnetuimpina esim. naisia ja tyttöjä vuosikausia hyväksikäyttäneen poptähti R.Kellyn ja ’seksikultti’ NXIVMin johtajan Keith Ranieren tapaukset.
Hughesin ansioista kertoo paljon myös se, että American Psychological Association on myöntänyt hänelle sertifioinnin, ja vielä juurikin oikeuspsykologiassa. Vain noin neljä prosenttia amerikkalaisista psykologeista on APA:n sertifioimia, ja sitä pidetään korkeimpana ammatillisena tunnustuksena, jonka psykologi voi tohtorintutkinnon jälkeen saavuttaa Yhdysvalloissa. Hughes myös johtaa APA:n traumapsykologiaan keskittynyttä jaostoa.
Toisin sanoen, kokenut Hughes on kiistattomasti alansa huippua mitä tulee lähisuhdeväkivaltaan ja traumoihin. Curry ei ole.
Miksi Depp palkkasi asiantuntijakseen ansioiltaan vaatimattoman perusterapeutin?
Shannon Curry valikoitui oikeudenkäynteihin Deppin asianajajan Camille Vasquezin kautta, he ovat nimittäin hyviä ystäviä. Rekrytointi tapahtui tarkemmin niin, että Vasquez kutsui Curryn Deppin luokse haastatteluun, jotka pitenivät illalliseksi. Myös Depp oli tilaisuudessa läsnä. Tällainen ei ole tavallinen menettelytapa oikeuspsykologin palkkaamisessa, ja sitä voi pitää hyvin epäammattimaisena, sillä psykologin tulisi pyrkiä puolueettomuuteen eikä esimerkiksi viettää aikaa siemaillen cocktaileja vastapuolen kanssa.
Curryn mukaan hänet palkattiin aluksi analysoimaan, onko Heardin esittämissä väkivaltaväitteissä lähisuhdeväkivallalle epätyypillisiä piirteitä. Sittemmin hänet pyydettiin tekemään Heardistä psykologinen arvio. Oikeuden asiakirjat sen sijaan paljastavat jotain ihan muuta. Deppin tiimi palkkasi Curryn virallisesti alkuvuonna 2021, ja antoivat tuolloin oikeudelle lausunnon, että hänet oltiin palkattu nimenomaan diagnosoimaan Heardilla epävakaa persoonallisuushäiriö. Tässä vaiheessa Curry ei ollut koskaan vielä tavannut tai tutkinut Heardia – eli hänellä ei olisi pitänyt olla mitään mielipidettä tämän mielenterveydestä suuntaan tai toiseen.
On hyvä huomata, että Depp on aikaisemminkin syyttänyt Heardia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiväksi (ja lisäksi esim. sosiopaatiksi ja narsistiksi). Vaikuttaa siis siltä, että Curry valikoitui hommaan juurikin siksi, että hän suostui sovittamaan diagnoosinsa Deppin tiimille suotuisiksi.
Curry ei suostunut kertomaan oikeudessa, kuinka paljon hän tienaa lausunnostaan. Heardin asianajajien esille tuomat luvut olivat kuusinumeroisia. Curry sanoi ettei tiedä eikä osaa arvioida summaa edes karkeasti, koska ei huolehdi kirjanpidostaan itse. Vastapuolen Dawn Hughesille kysymys taas ei tuottanut mitään ongelmia, hänen taksansa on kiinteä $500/h.
Persoonallisuushäiriödiagnooseja pikana?
Kerrataanpa vielä, mitä persoonallisuushäiriöt ovat. Persoonallisuushäiriöitä leimaa ”jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen” (Terveyskirjasto). Ne eivät siis ole ohimeneviä tai nopeasti kehittyneitä muutoksia. Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi vaatiikin potilaan pidempää seurantaa sekä laajaa testausta ja taustatutkimusta (Seppälä, Poutanen ja Niskanen, 1998).
Arviota tehdessään Curry sai kahden päivän ajan (yht. n. 12 h) haastatella Heardia. Hän teetti tällä ilmeisesti vain kaksi testiä, Clinician Administered PTSD Scalen (CAPS-5) ja Minnesota Multiphasic Personality Inventoryn (MMPI-2). Lisäksi hän käytti diagnoosin teossa Heardin terveystietoja ja terapeuttien muistiinpanoja. Hänellä oli käytössään myös oikeudenkäyntiasiakirjoja ja -todisteita, mutta on hyvin epäselvää tarkalleen mitä (esim. oliko kyseessä pelkästään Deppin todisteet). Hän ei esimerkiksi mainitse oikeudenkäynneissä isossa asemassa olevia teksti- ja meiliviestejä osana materiaalejaan.
En ole alan asiantuntija, mutta 12 h + 2 testiä ei kuulosta pitkäjaksoiselta ja perinpohjaiselta prosessilta – mutta silti Curry ei vain ehtinyt diagnosoimaan kahta vakavaa persoonallisuuden häiriötä, mutta pystyi myös rajaamaan pois traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuuden.
Verrataanpa Curryn prosessia Hughesiin. Hughes tapasi Heardia miltei kolme kertaa pidemmän ajan (n. 30 h) ja teki tälle 12 eri testiä. Hän myös haastatteli tämän terapeutteja ja äitiä. Lisäksi Hughes kävi läpi Heardin ja Deppin todistajanlausunnot, ja niihin liittyvät todisteet, terveystietojen ja terapeuttien muistiinpanojen lisäksi.
Hughes ei löytänyt merkkejä persoonallisuushäiriöstä, mutta totesi Heardilla olevan keskitasoisen traumaperäisen stressihäiriön, jonka paranemisen oikeudenkäynnit ja Deppin lietsoma vihakampanja käytännössä estävät. Heardin kertomus suhteen väkivallasta oli Hughesin mielestä uskottava ja hyvin tyypillinen. Hän selitti oikeudelle yksityiskohtaisesti, miten päätyi tähän näkemykseen. Hughesin mukaan Deppin käyttämässä väkivallassa oli merkkejä sen eskaloitumisessa hengenvaaralliselle tasolle, kuten tappouhkauksia ja kuristamista.
Huomattakoon, että Hughes ei myöskään väistänyt Heardille negatiivisia faktoja, vaan sanoo todistajanlausunnossaan suoraan, että Heard on myöntänyt käyttäneensä lievää fyysistä väkivaltaa (läpsäisyjä, tavaroiden heittelyä, tönimistä) ja vakavampaa psyykkistä väkivaltaa (nimittelyä, vähättelyä jne.) Deppiä kohtaan. Hän on täysin tietoinen myös Deppin esittämästä nauhasta, jolla Heard sanoo aloittaneensa fyysisen riidan.
Curryn diagnostiikka ei kestä lähempää tarkastelua
Curryn ja Hughesin todistajanlausunnoissa on yksi leimallinen ero. Curry puhuu hyvin, mutta antaa hyvin vähän mitään tarkkoja arvoja, tuloksia tai esimerkkejä, vaan puhuu enemmän vaikutelmista. Hughes on taas yksityiskohtaisempi ja pyrkii antamaan myös tarkat tiedot siitä, mitä tarkoittaa ja miksi. Hän puhui paljon siitä, mitä tutkimusten kautta tiedetään lähisuhdeväkivallan dynamiikasta, ja miten tämä näyttäytyi Deppin ja Heardin suhteessa. Curryn charmi vs. Hughesin keskittyminen tieteellisiin faktoihin ovat varmasti osa siitä syystä, miksi maallikon miellyttävämpi kuunnella näistä ensimmäistä – mutta se ei tee Curryn diagnoosista parempaa. Curryn pikana tehty tupla-persoonallisuushäiriödiagnoosi hajoaa murusiksi, kun sitä yrittää tarkastella lähemmin.
’Virheet’ testauksessa:
Curry perustaa diagnoosinsa kahdelle testille (CAPS-5 ja MMPI-2). Heardin testaustuloksia ei ole julkistettu, mutta molempien asiantuntijat saivat nähdä toistensa tekemät arviot ja testit kokonaisuudessaan. Hughesin mukaan Curry oli tehnyt kummankin testin kanssa perustavanlaatuisia virheitä mitä tulee niiden tulkintaan ja pisteytykseen sekä siihen, mitä Heardin sanomasta hän esimerkiksi suostui ottamaan huomioon.
Ehkä räikein esimerkki näistä on MMPI-2. Curry esitti todistajanlausunnossaan, että Heardin pisteet kyseisessä testissä olivat korkeat erityisesti niillä osa-alueilla, mitkä tyypillisesti viittaavat tiettyihin persoonallisuushäiriöihin. Hän ei kuitenkaan koskaan sanonut, mitä tarkoittaa ”korkeilla pisteillä”: kun häneltä kysyttiin, mitä pisteet tarkalleen olivat, hän sanoi, ettei osannut vastata kysymykseen ilman testimuistiinpanojaan.
MMPI-2:ssa normaalin ja epänormaalin raja on 65. Jos henkilön pisteet ovat sen alle, tulos ei viittaa persoonallisuushäiriöön.
Hughesin mukaan Heard ei todellisuudessa ollut saanut Curryn testauksessa mistään osiosta yli 65. Toisin sanoen, hänen tuloksensa olivat täysin normaalit.
Yksikään Heardin terapeuteista ei ole samaa mieltä Curryn diagnoosin kanssa:
Näihin kuuluvat Bonnie Jacobs, joka on ollut Heardin terapeutti yli kuusi vuotta, ja Connell Cowan, joka toimi Heardin psykiatrina avioliiton ajan (n. 2 v). Lisäksi Heard kävi kerran pariterapiassa Deppin kanssa Amy Banksin (erittäin arvostettu Harvardissa työskentelevä lähisuhdeväkivallan asiantuntija) ja muutamien kuukausien ajan Laurel Andersonin luona. Yksikään heistä ei ole sitä mieltä, että hänellä olisi persoonallisuushäiriö. Jokainen heistä oli tietoinen suhteen väkivallasta, ja Anderson jopa näki Heardin kasvoissa mustelmia.
Curry myönsi tämän ristikuulustelussa eikä osannut oikein selittää, miten tämä on mahdollista, vaikka persoonallisuushäiriön pitäisi olla selkein juurikin niille, jotka ovat hoitaneet potilasta pisimpään.
Curryn neljä esimerkkiä Heardin väitetystä ’epävakaasta’ käyttäytymisestä olivat joko väärin tai melkoisia yleistyksiä:
Curryn mukaan erityisesti neljä muuta seikkaa tuki Heardin persoonallisuushäiriödiagnoosia sen lisäksi, mitä hän sai tulokseksi testeistä ja miten hän (Curryn tulkinnan mukaan) käyttäytyi heidän tavatessaan.
- Heardin avioliiton aikainen terapeutti, Connell Cowan, mainitsee Heardin olevan äkkipikainen ja reaktiivinen. Sen lisäksi, että molemmat voivat olla ihan normaaleja persoonallisuuden piirteitä tai merkkejä myös ihan mistä tahansa muustakin, Cowan ei ollut sitä mieltä, että Heard olisi persoonallisuushäiriöinen.
- Curry väitti virheellisesti, että Heard oli kerran lyönyt ystäväänsä Raquel ’Rocky’ Penningtonia suututtuaan yhtäkkiä ihan tyhjästä. Todellisuudessa Penningtonin mukaan kyseessä oli typerä riita liittyen illalliskutsujen valmisteluun. Riidan aikana hän kävi Heardiin kiinni, tönäisten tätä, jolloin Heard läpsäisi häntä kasvoihin. Penningtonin mukaan hän aloitti siis fyysisen puolen riidasta, ja kyseessä oli yksi ainoa kerta, kun tällaista oli ylipäänsä tapahtunut – ja he olivat olleet läheisiä ystäviä vuodesta 2003 asti. Curry ei osannut selittää, miksi oli antanut Penningtonin todistajanlausunnosta virheellistä tietoa ja jopa esittänyt sen osana diagnoosiaan.
- Curry mainitsee Heardin kertoneen Hughesille viiltäneensä kerran itseään käteen. Curry jätti sanomatta sen, että Heardin mukaan kyse oli yksittäisestä ylilyönnistä teini-iässä.
- Curry mainitsee Heardin psykiatrisen omahoitajan (Erin Falati/Boerum, jonka Depp siis omien sanojensa mukaan palkkasi pitämään Heard ’kurissa’) tekemän muistiinpanon, jossa tämä kehuu Heardin edistyneen temperamenttinsa käsittelyn kanssa. Hoitamattomiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu yleensä sairaudentunnottomuus – miksi ihmeessä Heard, joka Deppin tiimin mukaan on niin sairas, että on todellisen elämän Gone Girl, käyttäisi siis niin paljon aikaansa terapiaan ja omien tunnetaitojensa kehittämiseen? Ja vielä pystyisi aidosti kehittymään?
Curry ohittaa täysin Heardin todistajanlausunnon ja sitä tukevat todisteet
Curryn diagnoosi vaati toki myös sitä vastaan sotivan materiaalin ohittamista. Hän ei maininnut ollenkaan miten oli arvioinut Heardin väitteitä väkivallasta, tai miten tutustui tämän oikeudessa esittämiin väitteisiin ja niihin liittyviin todisteisiin. Ristikuulustelussa hän vältteli asiaa kuin kissa kuumaa puuroa, ja yritti väittää, ettei hän tässä ole antamassa mitään mielipidettä siitä, oliko suhteessa väkivaltaa. Ei, vaikka oli juuri väittänyt Heardilla olevan epävakaan persoonallisuushäiriön ja että siitä kärsivät ovat usein pahoinpitelijöitä. Viesti rivien välistä oli täysin selvä.
Curry ei myöskään millään tapaa maininnut arvioineensa Deppin todistajanlausuntoa ja hänen käytöksestään annettuja todistajanlausuntoja ja todisteita osana materiaalejaan. Ei, vaikka Heardin vuorovaikutus ex-aviomiehensä kanssa on koko arvion keskiössä. Hän oli myös onnistunut esim. ’väärinlukemaan’ Deppin psykiatrin Alan Blausteinin lausuntoa, jossa tämä sanoi, että nimenomaan Deppillä oli ongelmia raivon ja mustasukkaisuuden kanssa (Curry oli siis ’vahingossa’ lukenut niin, että Heardilla oli nämä ongelmat).
Deppin tiimi syyttää Hughesia puolueelliseksi
Hughesin asiantuntemuksesta kertoo taas hyvin se, mitä seikkoja Deppin asianajajat joutuivat paremman puutteessa nostamaan esiin tämän ristikuulustelussa. He yrittivät mm. väittää, että Hughes on puolueellinen. Miksi? Koska Hughes ei ole koskaan todistanut oikeudenkäynnissä, jossa heterosuhteessa ollut mies olisi lähisuhdeväkivallan uhrin asemassa.
Lisäksi heidän mielestään Hughes oli puolueellinen käyttäessään uhrista naispronomineja ja tekijästä miespronomineja, kun hän selitti väkivaltaisten suhteiden dynamiikkaa ja sitä miten eri asiat Deppin ja Heardin suhteessa sopivat siihen. Tämä on varsin outo väite, kun Hughes kuitenkin selkeästi viittasi she/her- ja he/him-pronomineja käyttäviin ihmisiin, eli Deppiin ja Heardiin. Huomattakoon vielä, että Hughes itse toi todistajanlausunnossaan ilmi, että lähisuhdeväkivaltatapauksissa arvion tekevä psykologi ei saa olla sokea sukupuolirooleille ja olettaa automaattisesti, että nainen ei voi olla tekijä.
Curry oikeudenkäynnin jälkeen
Jo oikeudenkäynnin vielä ollessa käynnissä Curry ilmeisesti viestitteli julkisesti somessa pro-Depp-henkilöiden kanssa ja tykkäili näiden twiiteistä. Hän on sittemmin mm. käynyt Deppin konsertissa, esiintynyt tv:ssä antamassa parisuhdeneuvoja, ja kommentoinut Depp v Heardia Lex Fridmanin podcastissa. Ehkä Curry havittelee uutta uraa televisiossa, kuten NBC:n kommentaattoriksi siirtynyt asianajajakaverinsa Camille Vasquez?
Lähteet: