Viikko sitten töissä oli vähemmän mukava aamuvuoro. Tai sen aamuvuoron loppuosa. Oltiin viimeistä koiraryhmää tuomassa takaisin sisälle ja kun kumarruin laittamaan pienen koiran omaan sviittiinsä ja nousin ylös, kolautin pääni metallioveen todella lujaa. Totta kai sattui, mutta tajusin käyneen pahemmin siinä kohtaa kun pari sekuntia myöhemmin verta alkoi valua pitkin naamaa hirveällä tahdilla. Tyäkaverit katsoivat kauhulla kun minä kiirehdin ottamaan pyyhkeen käteeni ja riensin vessaan katsomaan mitä ihmettä tapahtui ja jotta en sotkisi ihan joka paikkaa verellä. Sitä kun tuli niin paljon. Olin kolauttanut lujaa juuri ja juuri kulmakarvan yläpuolelle ja kulma oli revennyt auki o_o Tilanne toki näytti pahemmalta kun oikeasti oli, sillä päänsä kun kolauttaa niin verta tulee paljon ja vauhdilla. Sain verenvuodon loppumaan ja työkaveri paikkasi kulman tilapäisesti isolla laastarilla. Loppu työvuorosta meni odotteluun, sillä jouduin soittamaan miehen hakemaan mut ensiapuun. Työkaverit kun eivät antaneet mun ajaa itse. Miehen isä tuli samalla kyydillä, jotta voisi ajaa mun auton kotiin eikä meidän tarvitsisi sitä myöhemmin käydä hakemassa. 

Ensiapu on onneksi kodin lähellä, mutta tietenkin siellä meni pitkän aikaa mikä on täällä varsin tavallista. Muistaakseni laskin nähneeni 7 eri ihmistä ennen kun mut edes paikattiin. Tältä kulma näytti puhdistettuna ja juuri ennen tikkejä:

Ja tässä odotellaan, että kulma kursittaisiin kokoon…

Lidocane-puudutuksen ja kolmen tikin jälkeen tilanne näytti tältä:

Seuraavan päivän olin sairaslomalla. Puudutuksen lakattua saman päivän iltana koko kasvojen vasenta puolta särki kovasti ja sama jatkui seuraavana päivänä. Viisi päivää sen jälkeen tikit poistettiin ja nyt päälle viikko tapahtuman jälkeen jäljellä on enää haalea jälki. Kolauksesta ei välttämättä jää minkäänlaista jälkeä, mutta jo nyt näyttää niin pieneltä jäljeltä ettei väliä vaikka jäisi tällaiseksikin 🙂 

Piti kai tämäkin kokea 😀 En ole eläissäni joutunut ensiapuun ja oli myös elämäni ensimmäinen kerta sairaalan vuoteella. Lienen siis ollut onnekas tähän asti ettei ole tarvinnut asioida sairaalassa. Jatketaan siis samaan malliin, jooko.