Field of Lost Souls & Creepywoods – Haunted Forest

Lauantaina oltiin oikeaan aikaan Greenstreet Gardens:in Halloween-tapahtumassa. Jälleen kerran tosin ajettiin väärään päähän tätä puutarhaa kun opastekylttejä ei ollut missään ennen kuin vasta juuri ennen tapahtuman alkua. Todella viisasta. Saatiin rannekkeet lippuja vastaan, joista ei ollut oikeasti mitään hyötyä, koska kukaan ei niitä edes tarkistanut. Traktorikyyti vei meidät metsäreitin alkuun mistä mentiin labyrinttiin, jossa ties mistä hyppäsi eteen hirviöitä ja erilaiset valot sekoitti näkökyvyn täysin ja kesti jonkin aikaa löytää tie ulos. Tämän jälkeen mentiin maissilabyrinttiin, joka osoittautui suht tylsäksi kun hirviöiksi palkatut näyttelijät tekivät kaikki oikeastaan samaa koko ajan eli hyppäsivät maissipellosta karjuen ja katosivat samantien. En muista nähneeni yhdenkään asua tai naamiota kun kaikki tapahtui liian nopeasti. Toki pimeässä pelotti ja osa reitin tapahtumista säikäyttivät, mutta ei se kyllä rahojen arvoinen ollut. Maissipellossa alkoi käydä tylsäksi senkin takia, että pitkiä välejä oli tapahtumatta yhtään mitään. Pellosta ulos päästyämme piti kulkea ”hautuumaan” läpi mikä oli ehkä se koko tapahtuman pelottavin osio sumuineen ja hautoineen ja ristiinnaulitut ruumiit olivatkin oikeita ihmisiä ja yhtäkkiä metsästä ryntäsi kaksi moottorisahamurhaajaa, jotka juoksivat ihmisten perässä. Aika lyhyeen koko juttu loppui ja traktorikyyti vei ryhmän takaisin alkuun ja parkkipaikalle, josta lähdettiin kotia kohti.

(Hienosti kopioin nettisivujen etusivun kun en löytänyt parempaa.)

Sunnuntaina oli ihan eri meininki. Kyllä kannatti maksaa lipuista sekä ajaa kauas tätä varten. Aivan mahtava kokemus. CreepyWoods (http://www.creepywoods.com/) sijaitsi metsässä yli tunnin ajomatkan päässä, mutta oli kaiken arvoista. Paikalle oli helppo löytää, jonottaa ei tarvinnut kovin kauaa ja koko tapahtuma oli toteutettu aivan mielettömän hienosti. Koko kävelyreitti metsässä kesti noin 45 minuuttia. 45 minuuttia silkkaa kauhua. Kaikki olivat tämän jälkeen aivan hiestä märkänä ja itseltäni, monen muun lisäksi, lähes lähti ääni, niin paljon tuli kiljuttua metsässä. Tässä viime vuoden kokemuksista koottu mainos CreepyWoods:sta:

http://youtu.be/jqJ4yqrR5mo 

CreepyWoods esiteltiin myös tämän päivän jaksossa America’s Scariest Halloween Attractions- ohjelmaa. Tässä ainakin yksi video Travel Channelin sivuilta: http://www.travelchannel.com/video/scared-at-creepywoods 

Päivänvalossa metsä ei näytä pelottavalta, mutta odottakaas kun tulee pimeää… 

Reitin varrella oli pieniä mökkejä, joihin oli pakko mennä kun muuta reittiä ei ollut. Taloista löytyi kaikkea mahdollista verisistä hahmoista kummituksiin ja hirviöihin ja mökkien väleillä metsästä ryntäsi jatkuvasti jotain heti kun tuli vähänkään hiljaista ja jokaisen talon ovilla nurkan takaa ilmestyi joku. Toisin kuin lauantain tapahtumassa, täällä sentään ehti nähdä hienoja maskeerauksia ja asetelmia yms. ja osa hahmoista ilmesty tyhjästä ja vain seurasi perässä. Eräässäkin talossa ensireaktioni oli peittää silmät mikä lieni virhe, koska sain mukaani verisen naisen, joka kyseli jatkuvasti miksi en katso häntä ja eikö hän ole mielestäni kaunis. Pelottavaa. Metsässä sekä taloissa oli myös kaikkea mahdollista elektronista ja varsinkin isot hirviöt ja valtava, liikkuva luuranko oli erityisen pelottavia.

Maskeeraukset oli tehty niin ammattitaidolla ettei koskaan tiennyt mikä hahmoista alkaisi liikkua ja mikä ei ja aina arvasi väärin. Näyttelijät tekivät hienoa työtä ja valikoivat joukosta ne, joita selkeästi pelotti eniten ja minä oli valitettavasti yksi niistä. Pidin niin pirunmoista meteliä ettei jäänyt epäselväksi miten paljon pelotti. Yhdestä talosta perääni lähti pelottavan näköinen mies maski naamallaan ja seurasi vain hiljaa mun perässä ja murisi ja kun sanoin Lennylle, että joku seuraa mua, perästäni kuului ääni: ”Problem?” Päästiin ulos tästä talosta ja huokaisin jo helpotuksesta kunnes kuulin äänen aivan korvani vierestä:

”I didn’t leave yet.”

Helvetti sentään miten säikähdin. Sama mies oli edelleen mun vieressä. Hrr.

Lopulta löydettiin kuitenkin ulos metsästä ja nähtiin parkkipaikka ja valoja ja sai jo rentoutua….kunnes joku psykopaatti ryntäsi metsästä moottorisahan kanssa ja jahtasi meitä kohti parkkipaikkaa. Huh :D Olin aivan hirveässä hiessä kokemuksen jälkeen ja niin olivat kaikki muutkin :D Paluumatkalla tapahtumasta törmättiin vielä melkein peuraankin. Tulipa sekin koettua. Edessä ajava auto törmäsi kahdesta peurasta etummaiseen todella kovaa. Peuralle ei käynyt hyvin. Palattiin moottoritietä takaisinpäin heti kun voitiin tehdä u-käännös, mutta tämä kuski oli jo jatkanut matkaa vaikka nämä kolarit pitäisi aina ilmoittaa poliisille. Peuraakaan ei näkynyt enää vaikka selväähän oli, että ei se henkiin tule jäämään. 

Olin hermona koko loppuillan ja puolen yötä tämän kauhuntäyteisen päivän jälkeen. Huh.