Viisaus lähti, jäljelle jäi tyhjyys
Pitkästä aikaa jotain kirjotettavaa blogiin. Kauheasti kun ei tällä hetkellä elämässä tapahdu (+kirjoitusideat on olleet vähissä…).
Oli siis viimein aika päästä eroon viisaudenhampaista. Kauan ne on vaivanneet ja vatuttaneet, mutta millä rahalla sitä Suomessa olisi mennyt leikkaukseen… Nyt oli viimein tilaisuus poistattaa ne pirulaiset suusta häiritsemästä elämää. Rikkinäinen hammas ja toistuvat särkykaudet otti jo niin hermoille. Sopivasti leikkausta odotellessa alkoi taas särkeä. Hammaslääkärissä kävin puhdistuksessa (tosin vaan sille puolelle missä ei ollut rikkinäistä hammasta) ja siinä samalla pääsi ärtymään hajonneen hampaan hermo ja päästiin siihen pisteeseen asti, että täytyi saada vahvaa särkylääkettä hammaslääkäriltä kun ei 800mg ibuprofeiinit tehneet mitään vaikutusta.
Sitten käytiin panoraamakuvassa:
Siinä mun kauniit hammasrivistöt. Muut viisaudenhampaat olivat suorassa muiden hampaiden kanssa, mutta oikealla alhaalla oli neljäs hammas, joka ei ollut päässyt puhkeamaan, koska nojasi viereiseen hampaaseen. Ja myöhemmin olisi todennäköisesti syönyt reiän pysyvään takahampaaseen. Oon nähnyt varsin ilkeitä kuvia kun näin pääsee käymään ja silloin poistoon on joutunut myös se viisaudenhampaan viereinen hammas.
Kas tässä osa mun valmistautumista leikkauksen jälkeiseen toipumiseen ja syömiseen. Vauvanruokaa, proteiinijuomia, perunamuusia ja kylmä/kuuma-pakkaus. Jääkaapissa on myös multipakkaus erimakuisia Jell-O-hyytelöitä, joista juuri testasin limetinmakuisen version. Ei kovin kummoista mutta helppo syödä ja kaikenlisäksi sokeritonta. Lisäksi ostettiin myös pari vauvan ateriaa näiden hedelmäsoseiden lisäksi. Tänään testasin kana&riisi-purkillisen. En syönyt sitä loppuun asti. Kyllä se kanalta ja riisiltä maistui mutta koska on vauvoille tarkoitettu niin se oli tietenkin vellinä eikä maistunut juuri miltään kun mausteita niissä ei ole. No, eipä niitä meille aikuisille ole valmistettukaan 😀 Onneksi hedelmäsoseet on hyviä. Myös nuudelikeittoa ja muita pienenpieniä nuudeleita sisältäviä ruokia ostettiin, mutta niitä en saa vielä syödä. Ainakin sunnuntaihin asti menee täysin nestemäisenä/soseena, jotta hampaiden jättämät kolot saa aikaa alottaa parantumisen.
Tällä hetkellä odotan varsin innolla päivällistäni eli valkosipuliperunamuusia ja kastiketta (kun koko ajan on nälkä -_-)
Särkylääkkeenä on Percocetiä eli opiaatteja sisältävää lääkettä sekä antibioottikuuri on myös päällä ainakin viikon ajan. Percocet on hyvin helposti addiktoivaa, joskin tehokasta särkylääkettä. Söin niitä jo leikkausta edeltävään särkyyn, tosin lopetin niiden ottamisen jo varmaankin viikko sitten kun särky loppui. Sivuoireina Percocetissa on päänsärky (päätä särki viime kuurin aikana koko ajan, nyt ei ole onneksi ainakaan vielä särkenyt) ja pahoinvointi sekä huimaus. Tänä aamuna oksetti aika mukavasti ja oksentaminen ei ole hampaiden parantumisen kannalta hyvä asia, joten onneksi pahoinvointi helpottaa nopeasti. Siihen auttaa myöskin Ginger Ale (inkiväärijuoma), joka helpottaa vatsaoireita ja pahaa oloa.
Lääkkeiden lisäksi huuhtelen hammaskoloja kaksi kertaa päivässä Peridexillä, joka huuhtelee bakteereja pois suusta. Turvotusta on ollut minimaalisesti ja sitäkin vain toisella puolella naamaa. Huuli on turvoksissa, ilmeisesti leikkauksessa huulta pidettiin poissa tieltä jollain klipsillä ja siksi näytän siltä kun olisin kävellyt seinää päin.
Ensi viikolla on tarkastuskäynti ja tähän mennessä vointi on ollut todella hyvä. Ei juurikaan vuotoa, särky helpottuu heti särkylääkkeillä ja muutenkin särkyä on ollut ainoastaan siinä kohtaa mikä piti tikeillä sulkea.
Mulla on miehen lisäksi myös karvainen hoitaja, joka välillä käy makkarissa katsomassa mua 🙂
Miten se eilinen leikkaus meni? Noin 12 aikaan mut pyydettiin papereiden allekirjoittamisen jälkeen toimenpidehuoneeseen. Hoitaja antoi mulle Peridexiä eli samaa millä nytkin huuhdon suuta, kysyi kuka ajaa mut kotiin, laittoi suojaliinan paikalleen ja testasi mun verenpaineet (130/70). Olin huoneessa yksin ehkä 15 minuuttia kunnes kaksi hoitajaa sekä kirurgi tulivat paikalle ja alkoivat valmistella leikkausta varten. Käsivarteen laitettiin IV-neula ja putki, nenään happiviikset ja niiden päälle vielä naamari, josta tuli jotain mikä kirurgin mukaan haisee alkoholille. Ranteeseen ja nilkkaan laitettiin jonkinlaiset elektrodit (?) ja sormeen monitori, joka valvoi sydänääniä sekä veren happipitoisuutta. Kun kaikki oli valmista kirurgi laittoi nukutusaineen menemään ja sanoi, että pidä silmät auki niin kauan kun pystyt. Mulla ei ole hajuakaan millon nukahdin, muistan vaan kirurgin sanat.
Nukutuksesta en muista kuin kerran kuulleeni sahan äänen kun jotain hampaista laitettiin paloiksi, kerran tunsin kun hammasta nitkutettiin irti ja kuulin kirurgin sanovan mulle, että enää yksi jäljellä. Nukutuksessahan ollaan ”twilight zonella” eli et varsinaisesti nuku, mutta olet täysin rento ja silmät kiinni eikä toimenpiteestä yleensä muista kuin vähän jos sitäkään. Heräsin tuolista sideharsot suussa ja hoitaja talutti mut heräämöön, jossa kävin makuulle sänkyyn ja hoitaja kysyi vähän väliä miltä tuntuu. Kun olin tarpeeksi hereillä, nousin istumaan ja hoitaja välillä pyysi mua kävelemään pienen matkan ja kun pysyin kunnolla pystyssä eikä enää nukuttanut, käveltiin hoitajan kanssa odotustilaan ja hoitaja haki miehen paikalle. Saatiin jatko-ohjeet paperilla sekä viikon päähän tarkastusaika ja sitten saatiin lähteä.
Näin kauniilta näytin autossa istuessani kun lähdettiin klinikalta kotia kohti 😀 (ja viime blogikirjoituksen jälkeen on hiuksetkin vaihtaneet väriä.)
Leikkauksesta on nyt puolitoista päivää. Eilen päivällä hoitaja soitti kysyäkseen mun vointia. Tänään aamulla hoitaja soitti taas ja myöhemmin itse kirurgi kyseli miten mulla menee. Ihan mukava, että soittavat ja huolehtivat näin hyvin potilaistaan. Kuultuaan miten mulla on mennyt, kirurgi totesi parantumisen etenevän erinomaisesti, etenkin kun kyse oli neljän hampaan poistosta. Ja näistä hampaista ainoastaan tikit saanutta on särkenyt. Muista ei ede huomaisi niiden puuttuvan jos säryn määrästä sen huomaisi. Ylähampaiden jättämiä koloja en oo pystynyt vielä näkemään, mutta toki huomaa, että hampaat puuttuvat. Alhaalla näkee ammottavan kolon hampaan tilalla ja toisella puolella näkyy tikeillä suljettu kohta.
Pikkuhiljaa paranemista kohti. Päälle kuukausihan siihen menee, että kolot täyttyvät kokonaan, mutta jo viikossa pitäisi tuntua huomattavasti paremmalta.
