Perillä ollaan
Lauantai-iltana paikallista aikaa pääsin viimein matkani päähän BWI:n lentokentälle. Ja johan olikin taas kaikenlaista matkan aikana. Matka alkoi siis jo perjantaina kun matkustin Helsinkiin ja vietettiin aikaa yhdessä Sinin, Siljan ja Annin kanssa. Sini oli ihanasti saanut meille hotellihuoneen Eurohostellista ja me vietiin Sinin kanssa mun kaikki tavarat huoneeseen ja vähän myöhemmin lähdettiin Annia hakemaan keskustasta kun se ei ollut ennen Eurossa ollut, joten ei osannut sinne. Illalla siirryttiin hotellin ravintolaan, jonne sitten Siljakin ilmestyi ja tilattiin herkullista ruokaa 🙂 Muu porukka lähti illemmalla hieman viihteelle ja itse jäin hotellille lepäämään tulevaa matkustamista varten. Kävin suihkussa ja ryömin peiton alle yrittämään nukkumista. Ei siitä sitten lopulta tullut mitään. Sain ehkä maksimissaan tunnin unta, mutta sain sentään levättyä.
Lähdettiin Eurosta taksilla joskus hieman ennen viittä aamulla ja rautatieasemalla hypättiin kentälle menevään bussiin 5:05. Kentällä käytiin kaupasta ostamassa hieman evästä ja itse hain myös kahvin Picnicistä, joka on 24h auki. Tätä ennen kävin siis tekemässä lähtöselvityksen ja ihme kyllä, aivan täysi laukkuni painoi vain 18kg (sallittu paino on enintään 23kg). Istuttiin (löhöttiin :D) kentällä penkeillä kunnes oli mun aika mennä turvatarkastukseen.
Tällä kertaa aikaa oli mukavasti niin, että ehdin käydä täyttämässä vesipullon ja istuskelin hetken aikaa lähtöportilla kunnes jo päästiin koneeseen. Lento sujui mukavasti, ruoka (iso täytetty leipä plus kahvia yms.) oli hyvää ja onnistuin nukahtamaan hetkeksi. Istuin käytäväpaikalla vieressäni äiti pienen poikansa kanssa ja ihme kyllä he eivät tarvinneet vessaa matkan aikana vaikka olin varma, että pienen lapsen kanssa varmasti tarvitsee. No, eipä tarvinnut kertaakaan nousta ylös lennon aikana 😀
Saavuttiin Heathrown kentälle aikataulussa ja koneesta päästyäni vaihdoin terminaalia. Tarkastuksessa ei edes kysytty ESTAsta tai määränpääosoitteesta mitään, koska ne oli jo edelliseltä kerralta muistissa 😀 Ja tietenkin passin avulla näkee ESTAn tiedot. Tämän jälkeen alkoi jonotus turvatarkastukseen pääsemiseen. Kyllä, sain siis jonottaa, että saatiin edes mennä yläkertaan jonottamaan tarkastukseen, koska oli ruuhka-aika. Tarkastukset meni nopeasti kun sinne asti pääsi ja viime kerran paniikki mielessäni kävin samantien katsomassa infotaulua siitä huolimatta, että välipysähdys oli yli 4 tuntia. Minkäs sille mahtaa, että on pakko olla varma asioista 😀 Seuraavaa lentoa odotellessa kävin kaupoista ostamassa ison vesipullon, Kettle Sea Salt & Balsamic Vinegar-sipsejä (miksei niistä ole isoa pussia missään? Ne on liian hyviä!) sekä niskatyynyn matkatarvikekaupasta. Päätin kokeilla sitä tyynyä kun sellanen tuli vastaan varmaan puolella matkustajista ja kyllä se ihan mukava olikin lennolla vaikkakin rasittavaa kun ei sitä saanut aivan täyteen kun yritäpä puhaltaa sinne ilmaa ja sekunnin murto-osan aikana äkkiä pistää se ventiili kiinni. Ei onnistu, ei. Tietenkin se on parempi vaihtoehto kun varsinainen matkatyyny, koska tuon saa pieneen tilaan taitettua kun sen tyhjentää.
Istuin penkeille joksikin aikaa sipsien ja vesipullon kanssa ja koitin jäähdytellä samalla. Kuuma ehti tulla vaikken missään kohtaa joutunut kiirehtimään, mutta kai nyt villapaidalla tuleekin :D Tarkoitus oli käyttää kentän ilmaista Wi-Fi-yhteyttä sen 45 minuuttia minkä verran saa maksutta, mutta totta kai se ei toiminut. Edelliselläkin kerralla oli ongelmia, mutta tällä kertaa siitä ei tullut yhtään mitään. Ensin sain yhdistellä sitä uudestaan ja uudestaan ja ne kerrat mitä se suostui yhdistymään, pääsin jopa nettisivulle asti kunnes yhteys katkesi taas. Lopulta luovutin ja etsin kolikoilla toimivat koneet kentältä. Tämän takia mulla on ollut aina puntia mukana kentällä vaikka kortillakin pystyn maksamaan. Tämäkään ei tietysti toiminut vaan kone jäätyi Facebookin etusivulle enkä meinannut päästä edes kirjautumaan ulos vaihtaessani konetta. Lopulta kone selvitti sotkunsa ja sain sen suljettua ja vaihdoin toiseen koneeseen. Sain sentään ilmotettua Lennylle olevani hengissä ja Heathrowlla odottamassa konetta :D
Koneeseen meno aloitettiin melkein tunti ennen koneen lähtöä, koska kyse oli isosta koneesta. Pääsin heti ensimmäisen porukan mukana sisälle, koska istuin koneen takaosassa ja takaa täytetään kone ensin. Istuin jälleen käytäväpaikalla kahden istuimen rivissä ja vieressäni istui jotain 30v. nainen, joka oli ihan mukavaa seuraa. Lähinnä siis siksi ettei ruvennut juttelemaan kaikenlaista ja aina ystävällisesti pyysi päästä vessaan tai useimmiten kävi samalla kun mäkin kävin jottei mun tarvitsisi useasti nousta ylös :)
Tällä lennollahan sitten olikin kaikenlaista ongelmaa. Lento lähti noin 10 minuuttia myöhässä, koska catering-porukka oli myöhässä lastauksen kanssa. Istuimien kuulokkeista kuuli vain toisella korvalla ja kapteeni yritti korjata tämän sammuttamalla koko viihdesysteemin kymmeneksi minuutiksi, mutta vikaa ei saatu korjattua. Katsoin siis kaksi elokuvaa ja pari tv-sarjaa kuunnellen vain toisella korvalla. Lennon myöhemmässä vaiheessa osuttiin turbulenssiin ja totta kai olin juuri silloin käymässä vessassa. Kun sehän ei ole jo muutenkin haastavaa niin kokeilkaa sitä kun kone rytisee joka suuntaan :D Turbulenssi ja myöhemmin kaatosateet New Yorkin kohdalla viivästyttivät matkaa ja kone joutui lentämään normaalia matalammalla, jotta päästäisiin pois pahimmasta paikasta. Viivästyksen takia meidän lentoa myöskin käskettiin hidastamaan vauhtia, jotta löytyy laskeutumispaikka, sillä koneelle varattu olisi jo mennyt päästessämme perille. Laskeutumaan päästiin lopulta vain hieman myöhässä. Sitten tulikin lisää ongelmia. Koneen portaikko hajosi, joten ei ollut tietä ulos koneesta. Vaihtoehtoina oli joko saada portaat korjattua pian tai sitten kone hinattaisiin uudelle paikalle, josta päästäisiin koneesta suoraan sisälle paikalle tuotavien portaiden sijasta. No, portaita ei saatu korjattua, joten kapteeni käski valmistautua hinaukseen, mikä tarkoitti, että kaikki tavarat piti laittaa takaisin ylälokeroihin ja kaikkien piti istua uudestaan alas ja laittaa turvavyöt kiinni. Kun oltiin kaikki valmistauduttu tähän, kapteeni ilmoitti ettei uutta tulopaikkaa ole vapaana, joten he keksivät nyt muun tavan saada matkustajat ulos. Joten eikun uudestaan nostamaan tavaroita ja laittamaan takkia päälle. Lopulta koneesta poistuttiin takaovesta sellaiseen ”ajettavaan huoneeseen”. Eli käveltiin sisälle isoon huoneeseen, jonka alla oli auto, joka ajoi sitten tämän liikuteltavan huoneen perille. Ja tässä laatikkomaisessa huoneessa ei ollut LAINKAAN ilmaa. Ihanaa survoutua sellaseen ainakin 50 muun kanssa eikä happea ollut lainkaan. Onneksi kuljetus kesti vain ehkä kaksi minuuttia ja me tultiin saapuvien puolelle jostain takaoven kautta :D
Seuraavana vuorossa oli rajatarkastus. Ja hyvä luoja siellä oli jonoa aivan mielettömästi sekä paikallisten että turistien jonoissa. Ja järkevästi tätä hommaa hoiti peräti kaksi ihmistä. Jono liikkuikin sitten ”todella” nopeasti. Itseltäni ei kysytty lähellekään niin paljon kuin viimeksi. Ainoastaan, että mikä oli matkan tarkoitus, koska lennän takaisin Suomeen, olenko Yhdysvalloissa ekaa kertaa ja että ”etkö sinä käy töissä?”, ihmettelyä siihen miten kauan olen täällä. Sanoin etten ole tällä hetkellä töissä ja virkailija ihmetteli eikö mieheni ”tue minua rahallisesti” ja sanoin, että me jaetaan kustannuksia eikä hän mun puolestani kaikkea maksele vaan olen matkalla ihan omaa rahaa mukana. No joo, tähän meni ainoastaan ehkä pari minuuttia. Kumma kyllä tälläkin kertaa jouduin antamaan sormenjäljet ja valokuvan vaikka kuvittelin, että ne otetaan vain ekalla kerralla. Kuvan ymmärrän, sillä ihmiset muuttuu vuosien saatossa (edellisestä matkasta 2 kk :D) mutta ei kenenkään sormenjäljet muutu mihinkään :D
Sain leimat passiin ja tullipaperiin, joka täytettiin koneessa. Laukkuni saapui samantien kun pääsin liukuhihnan luokse, otin tavarat mukaan, ojensin tullissa leimatun paperini ja vastasin kysymykseen onko tässä mun kaikki matkatavarat. Ja sitten pääsin VIIMEINKIN saapuvien aulaan Lennyn luokse. Matkaan koneesta saapuvien aulaan kesti yli 2 TUNTIA kaikkien viivästysten takia. Lenny oli sen koko ajan istunut odottamassa siinä missä itse seisoskelin odottelemassa jonoissa. Huh.
Tämän jälkeen ajettiin kentältä Prince Frederickiin ja olin viimein perillä :) Matkaväsymys oli vähäisempää kuin viime kerralla, mutta kuitenkin toki olemassa. Illalla availtiin toistemme joululahjoja yms., syötiin päivällistä ja sitten viimein nukkumaan :)
