Tilannekatsaus
Siitä on nyt yli kuukausi kun totesin tsemppaavani tämän blogin kanssa kun on taas aikaa. Ei se nyt ihan niin ole kyllä mennyt. Ensimmäiset kaksi viikkoa sen postauksen jälkeen menivät siihen ettei yksinkertaisesti innostanut ja motivoinut minkään kirjoittaminen vaikka ideoita kyllä on ollut. Se aika meni mielen tasoittumiseen kun mies lähti niin pitkän yhteisen ajan jälkeen takaisin kotiinsa, kauas täältä ja siihen, että pitää ”tottua” ajatukseen ettei me nähdä todella pitkään aikaan. Eipä tähän ole tottunut eikä tule tottumaankaan. Se on vain kestettävä.
Tämän jälkeen suureksi yllätyksekseni sainkin töitä vaikka luulin jälleen viettäväni kesäni kotona työttömyyden kourissa kuten viimeiset 1,5 vuotta oli mennyt. Kausityöntekijän hommia puutarhatöissä jälleen kerran, tosin tällä kertaa eri työnantajalla, eri paikassa kuin aiemmat kerrat. Aiemmin olen ollut puutarhatöissä kaupungin eri puistoissa, nyt olen isolla hautuumaalla samoissa hommissa. Kiirettä on pitänyt eikä töiden jälkeen ole jaksanut mitään. Kaksi viikkoa takana ja kyllä siltä tuntuukin. Jokainen lihas vuorollaan huutaa hoosiannaa kun en ole taas tottunut tekemään raskasta hommaa monta tuntia putkeen 5 päivää viikossa.
Muutenkin tässä on olleet ihan muut asiat mielessä kuin blogi. Viisumihakemus on ollut piakkoin 2 kk Texasin toimistolla keräämässä pölyä. Kirjaimellisesti. Se toimisto on niin papereissaan jäljessä, että tällä hetkellä ovat käsittelyssä sinne viime marraskuussa saapuneet hakemukset. Toisaalla hakemukset menevät läpi kuukaudessa, jos eivät viikoissakin, niin kyllä tässä on saanut stressi- ja eroahdistusitkua vääntää. Odottaminen on tarpeeksi vaikeaa muutenkin ja onhan tämä pitkä prosessi, mutta kun menisi edes eteenpäin niin olisi helpompaa. Kun menisi aina hetki hetkeltä lähemmäs h-hetkeä, mutta kun ei. Nyt kun itse olen töissä ja mies aloitti toisen työnsä eilen, niin yhteinen aika on melko kortilla eikä aikaero helpota yhtään. Mies on siis monena päivänä sekä päivällä että yöllä töissä, joinain päivinä vain toisessa työssä, mutta en usko, että kohdalle osuu kovinkaan montaa päivää jolloin me kumpikin ollaan täysin vapaalla ja voidaan jutella enemmän. Toki tämä on vain vaihe, mutta helppoa se ei ole. Oma työni on vain kausityö, samoin kuin miehen päivätyö on myös määräaikainen.
Kesäkin tuli viimein (ainakin toistaiseksi) Suomeen ja pitäisi jaksaa ja ehtiä nauttia siitä. On sentään edessä viimeinen kesä Suomessa. Valitettavan helposti se vaan menee siihen ettei vaan JAKSA. Töiden jälkeen musta ei ole mihinkään ja viikonloppuna huvittaisi vaan maata sängyssä eikä tehdä mitään. No, tästä huolimatta olin viime viikonlopun Espoossa viisutunnelmissa kaveriporukan kesken ja tänään olin heti aamusta jonottamassa Pakkahuoneelle Muotikirppikselle. Jos siitä saisi vaikka postauksen aikaiseksi ja vähän muistakin asioista, joita on luonnoksiin kertynyt 😀