Viikonloppu ihanien ihmisten kanssa
Perjantaina 8.8. otin töiden jälkeen suunnaksi Helsingin ja sieltä Espoon keskuksen, jossa tavattiin Anin, Siljan ja Annin kanssa. Tästä alkoi reissu Inkoon metsiin mökille, missä Sini jo meitä odotteli Pörrin kanssa. Käytiin kaupasta hakemassa viikonlopulle ruokia ja herkkuja, minkä jälkeen yritettiin löytää mökille. Ja todellakin mökkiteitä saatiin mennä! 😀 Hiekkatiet kierteli ja kaarteli ikuisuuden sinne sun tänne ja aina vaan tie pieneni. Lopulta päädyttiin oikean numeron kohdalle mökin pihaan. Pihassa oli auto, joka herätti heti sen ahaa-elämyksen ettei todella oltu oikeassa pihassa. Mökistä tupsahti kiukkuisen näköinen pappa, joka lähti kumarassa kulkemaan meitä kohti ja heräsi pieni paniikki kun Silja seisoi auton ulkopuolella ja yritettiin päättää lähteäkö karkuun vaiko pyytää anteeksi. Ties vaikka pappa olisi kaivanut esiin haulikon. Asiaa ei auttanut, että autosta alkoi soida Mökkihullu-biisi xD Nöyrät anteeksipyynnöt tuli esitettyä ja pappa kysyi minne yritettiin löytää ja opasti meidät toiseen suuntaan 😀 Selvittiin hengissä! Seuraavassa pihassa tuli heti innokas koira vastaan (onneksi kuitenkin Pörri) ja Sinikin tupsahti mökistä ulos, joten huh, oikea paikka viimeinkin! 😀
Mökkiviikonloppu piti sisällään paljon hyvää ruokaa, uimista, soutamista & kajakointia, korttipelejä, lautapelejä, vesisotaa vesipyssyillä, auringossa löhöämistä laiturilla sekä tietysti paljon syvällistä (ja vähemmän syvällistä :D) keskustelua kuten aina 😀
Kuvatunnelmia viikonlopulta:
Viikonloppu oli ihana ja myöskin omalla tavallaan erityinen, sillä tällä porukalla vietettiin aikaa yhdessä ehkä viimeistä kertaa. Tai ainakin viimeistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Silja lähti eilen Irlantiin vuodeksi, joten meistä on nyt (taas) yksi maailmalla. Ja ennen kun Silja ehtii takaisin, minä lähden maailmalle. Pysyvästi. Uusi elämä kutsuu Yhdysvalloissa. No, ei ehkä uusi elämä vaan uusi lehti kääntyy elämässä. Totta kai kaikki mitä tähänkin asti mulla on ollut, on edelleen osa mun elämää, mutta vain eri tavalla ja harvemmin fyysisesti läsnä. Tässä mielessä siis ensi kerran kun me ollaan kaikki koolla samaan aikaan….en tiedä koska sellainen tapahtuu, mutta joka tapauksessa sitten kun itse olen Suomessa käymässä vierailulla. Siljaa tulee meille kaikille ikävä ja kaikkia muita itselleni tulee ikävä sitten kun mun on aika lähteä. Siihen asti pidetään hauskaa aina kuin mahdollista, Silja mahdollisesti hengessä mukana sekä Skypella soitellen. Ootte kaikki ihania <3 Kiitos tästä viikonlopusta <3
”Meillä on hyvä jengi koossa taas. Ei todellakaan olla synnytty oottamaan. Tää on parasta just nyt. Huomenna tääkin on jo legendaa. Tää on parasta just nyt.”