Kuka valvoo somejättejä?
Alusta voidaan yhden näkökulman mukaan määritellä online-sivustoiksi ja palveluiksi, jotka houstaavat, kierrättävät käyttäjiensä jakamaa sisältöä ja organisoivat sosiaalisen vuorovaikutuksen toimintatapoja. Alustat eivät ole useinkaan itse tuottaneet sisältöä, eivätkä omista sitä, vaan ne rakentavat infrastruktuurinsa tiedon sirkulaation ympärille, jossa dataa käytetään muun muassa asiakaspalvelun kehittämiseen, mainostamiseen ja rahan ansaitsemiseen. (Gillespie 2018, 18.) Milleniumin alkuaikoina alustat eivät kuitenkaan olleet vielä niin kaupallisia, mitä ne nykyään ovat ja erityisesti internetin alkuajan ihanne läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta on kokenut vuosien varrella kolauksen. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa alustojen lisääntyessä ylistettiin ei-kaupallisuuden ja avoimen julkisen tilan demokraattisia mahdollisuuksia vapaina valtioiden ja markkinoiden rajoituksista, ovat alustojen toimintalogiikat aikojen edetessä selvästi muuttuneet (van Dijck 2015, 14). Some-alustoja tutkinut Tarleton Gillespie (2018, 19) muistuttaa, että sosiaalisen median ajatellaan usein käyttäytyvän ainoastaan yhden taustalla olevan logiikan mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan toimintatapoja on useita. Kaupallistumisen lisääntyminen on kuitenkin omalta osaltaan muokannut ajan saatossa useiden some-alustojen toimintalogiikkaa ja nykypäivän sosiaalisen median alustoilla onkin paljon valtaa määrittää sitä, mitä käyttäjät heidän sovelluksissaan saavat katsoa ja seurata.
Kun Facebook ja sen omistamat pikaviestipalvelu Whatsap ja kuvien jakopalvelu Instagram taannoin kaatuivat, osui tapahtuma yhtiölle huonoon ajankohtaan, sillä juuri tuolloin Facebookin ex-työntekijä Frances Haugen paljasti arkoja asioita yhtiön toimintalogiikasta. Kertomansa mukaan Haugen törmäsi Facebookilla töissä ollessaan yhä uudestaan yrityksen ja käyttäjien väliseen eturistiriita-asetelmaan, jossa Facebook valitsi useita kertoja omien etujensa optimoimisen, kuten liikevoittojen maksimoimisen, käyttäjiensä tarpeiden ja jopa hyvinvoinnin kustannuksella (Pelley 2021). Haugenin mukaan Facebook on ollut jo pitkään tietoinen, että sen alustoja hyödynnetään disinformaation ja väkivallan jakamiseen sekä vihapuheen lietsomiseen. Lisäksi Instagramin käyttö on aiheuttanut monille nuorille mielenterveysongelmia, jonka yhtiö on Haugenin mukaan sivuuttanut julkisuudessa ja pyrkinyt jopa peittelemään tutkimuksien tuloksia. (Pelley 2021; Wells, Horwitz & Seetharaman 2021.) Facebookin toimitusjohtajan Mark Zuckerbergin alkuvuodesta 2021 annetun tiedoksiannon mukaan heidän tutkimuksensa ovat osoittaneet, että ”sosiaalisten sovellusten käyttämisellä toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen voi olla hyvinvoinnin kannalta positiivisia hyötyjä” (C-Span 2021a).
Kaupallisuudella vaikuttaa siis olevan sormensa pelissä, mikä vaikuttaa suoraan myös alustojen sisällön moderointiin. Vaikka kaikki alustat eivät toki ole kaupallisia, Gillespien (2015, 19) mukaan keskeistä on kuitenkin huomata, että kaikki alustat tekevät joka tapauksessa käyttäjiensä tuottaman sisällön ympärillä tärkeitä valintoja, joista nämä eivät aina ole kovinkaan tietoisia. Niinpä mielikuva neutraalista alustasta, joka vain välittäisi käyttäjiensä sisältöä eteenpäin on näin ollen ainakin kaukana todellisuudesta. Gillespien (2015, 42) sanoin: ” Sillä hetkellä kun some-alusta ohjaa profiilin muokkausvaihtoehtoja, lisää kommenttiketjun, lisää tapoja tägätä, lajitella, etsiä tai kategorisoida käyttäjän sisältöä tai kun alusta kertoo kehityssuunnista ja uusimmista trendeistä tai on ylipäätänsä tehnyt mitään muuta kuin listannut käyttäjiensä sisältöä kronologiseen järjestykseen, se on muuttunut sisällön välittäjästä muokkaamaan saatavuutta.” Tällä on keskeinen vaikutus yrityksen toimintalogiikkaan ja taloudelliseen toimintaan. Vielä Facebookin alkuaikoina suurin osa oli innoissaan sosiaalisen median eteen tuomista mahdollisuuksista, nykyään huoli alustojen toimintalogiikkojen nopeasta muutoksesta on jo keskeinen osa julkista keskustelua, jossa yksi olennaisimmista kysymyksistä on, kenellä on valta päättää mitä internetissä esiintyy. Kuka valvoo internettiä?
Etenkin sosiaalisen median monitorointi ei aina ole helppoa ja rajatapauksia on paljon. Lisäksi maailmanlaajuisten some-alustojen on usein otettava monia eri kulttuureja huomioon toimintamalleissaan. Some on tarjonnut ihmisille mahdollisuuden aikaisempaa laajempaan vuorovaikutukseen ja suoriin kontaktipintoihin useiden eri ihmisten kanssa. Tämä on muokannut sosiaalista kulttuuriamme ja luonut virtuaalimaailmaan tiloja, joissa jokainen saa sanoa sanottavansa. Vaikka ihanne oikeasti ”avoimesta” alustasta elää vahvana ja pohjaa utopistisiin ihanteisiin yhteisöstä ja demokratiasta, Gillespie (2018, 5) muistuttaa, ettei toisaalta ole olemassa yhtään alustaa, mikä toimisi ilman minkäänlaisia sääntöjä. Alustojen täytyy moderoida muun muassa suojellakseen käyttäjiä toisiltaan tai ryhmää vastustajiltaan, poistaakseen loukkaavat, ilkeät tai laittomat sisällöt sekä näyttääseen parhaat puolensa uusille käyttäjilleen, mainostajilleen ja yhteistyökumppaneilleen kuin myös laajalle yleisölle. (Mp.)
Liian usein julkinen alustojen moderoinnista tapahtuva keskusteltu on hyvin polarisoitunutta. Toiset kritisoivat some-alustojen liian avointa sisältöpolitiikkaa, koska käyttäjän silmien eteen saattaa tulla ei toivottua ja rankkaa sisältöä, kuten lapsipornoa tai rasistista vihapuhetta. Toiset taas vastavuoroisesti arvostelevat some-alustojen liian vahvaa vääristä syistä tapahtuvaa moderointia, jolla rajoitetaan sananvapautta. Gillespien (2018, 11) mukaan alustojen yksi suurimmista haasteista onkin pystyä moderoinnillaan ja säännöillään vastaamaan molempien näkemyksien vaatimuksiin. Säännöissä siis tulisi pystyä ottamaan huomioon laajamittaisesti asioita ja useita eri osapuolia.
Vaikka sitoutuminen sananvapauteen ja hyvinvoivan yhteisön luomiseen on yksi some-alustojen keskeinen keino oikeuttaa omia sääntöjään, käytännössä taustalla vaikuttavat osittain myös säädetyt lait esimerkiksi rangaistavasta vihapuheesta tai yksityisyyden suojasta. Säännöstöillä legitimoidaan alustan toimintaa. Haugen (C-span 2021b) nosti ulostulossaan esille Facebookin pyrkimyksen säilyttää sääntönsä sellaisina kuin ne ovat, koska ne tuottavat yritykselle rahaa, jolla he Haugenin sanoin ”nostavat voittoja käyttäjiensä turvallisuuden kustannuksella”. Yritys haluaa tarkoituksellisesti uskotella, että sääntöjä on mahdotonta muokata ilman, että kaikille tärkeä sananvapaus menetetään ja käyttäjän on vain hyväksyttävä se, että leppoisan perheen lomakuvien ja ystävien kanssa jutustelun rinnalla tulee olemaan paljon myös äärikäyttäytymistä. (Mp.)
Haugenin lisäksi myös Gillespie (2018) uskoo, että ongelmat ovat ratkaistavissa ja turvallinen sananvapauden mahdollistava ympäristö on mahdollista saada aikaan myös sosiaalisessa mediassa. Tällaisen luomiseksi Gillespie (2018, 74–110) on esittänyt kolme ratkaisua ongelmaan: etukäteisen editoinnin, yhteisöllisen ilmoittamisen ja automaattisen havainnoinnin. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat jo tietyissä määrin toki Facebookin käytössä, koska käyttäjällä on mahdollista raportoida alustalla esiintyvästä haitallisesta sisällöstä moderoijille ja Facebookin alustoillaan ja sovelluksissaan toteuttama automaattinen havainnointi on herättänyt jo useammankin kerran kohua etenkin Instagramissa sen tekemistä ylilyönneistä esimerkiksi lapsien normaalien rantakuvien tai äitien imetyskuvien poistamisessa. Jos kuitenkin ainakin osittain kaupallistumisen aiheuttama somejättien arvomaailmallinen muutos jatkuu, niiden toiminnan säännöstelyä tullaan selvästi tarvitsemaan. Vaikka Facebook julkaisee läpinäkyvyysraportin säännöllisin väliajoin, kuka on vastuussa siitä, että tutkimustuloksilla on oikeasti painoarvoa yhtiön toimintatapoihin?
Toimintalogiikan muutos on lisäksi vastavuoroisesti tuonut myös entistä suuremman huolen yksityisyyden suojan menettämisestä. Some-analytiikan professori Jennifer Golbeckin (2015, 164–168) mukaan muun muassa Instagram on yksi pahimmista henkilötietojen eteenpäin välittäjistä, koska se jakaa kolmansien osapuolien kanssa muun muassa käyttäjänsä ostot, sijainnin, yhteystiedot ja -luettelot sekä haku- ja selainhistorian. Suurin osa tiedoista päätyy datan kerääjille, jotka koostavat ja yhdistävät tietoja eri tietokannoista. (mp.) Koska tärkeäksi bisnekseksi muodostunut datankeruu tapahtuu enenevissä määrin käyttäjän tietämättä, sosiaalisen toiminnan taustalla vaikuttavan globaalin markkinatalouden keräämät hyödyt saattavat jäädä monilta huomaamatta ja niitä jopa aliarvioidaan. Aikaisemmasta somen sivutuotteesta onkin muodostunut yksi somen keskeisimmistä tavoitteista eli tiedon kerääminen hinnalla millä hyvänsä (Ruckenstein 2017; van Dijck 2013, 12). Tämä tulee varmasti pohdituttamaan myös tulevaisuudessa ja lisäämään tarvetta somejättien toimintaympäristön säännöstelylle. Nähtäväksi siis jää, millä tasolla ylikansalliset tasot, kuten esimerkiksi EU tulevat puuttumaan entistä enemmän somejättien toimintaan.
LÄHTEET
C-Span 2021a. House Hearing on Combating Online Misinformation and Disinformation, 25.3.2021. [Viitattu 7.10.2021.]
C-Span 2021b. Facebook Whistleblower Frances Haugen Testifies on Protecting Children Online, 5.10.2021. [Viitattu 7.10.2021.]
Golbeck, Jennifer 2015. Introduction to Social Media Investigation – A Hands-On Approach. Elsevier Science & Technology Books, s. 159–170. [Viitattu 3.10.2021.]
Panzar, Mika 2017. Tulevaisuutta rakennetaan innovaatioilla. Digitalisoituva sosiaalisuus, Tiedekulman luentosarja.
Pelley, Scott 2021. Whistleblower: Facebook is misleading the public on progress against hate speech, violence, misinformation. CBS News [Viitattu 8.10.2021.]
Ruckenstein, Minna 2017. Digitaalinen kulttuuri ja sosiaalisuus – tutkimuksellisia avauksia. Digitalisoituva sosiaalisuus, Tiedekulman luentosarja.
Van Dijck, Jose 2013. The Culture of Conncetivity: A Critical History of Social Media. Oxford University Press.
Wells, Georgia; Horwitz, Jeff & Seetharaman, Deepa 2021. Facebook Knows Instagram Is Toxic for Teen Girls, Company Documents Show. Wall Street Journal, 14.9.2021. [Viitattu 6.10.2021.]