maanantaikuulumisia
Tänään syön vain pehmeitä ja viileitä asioita kiitos aamuisen hammasoperaation, mutta parin viime viikon aikana ruokalistalla on ollut salaattia kaikilla mahdollisilla täytteillä. Päätin kokeilla vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota ja poistin henkilökohtaiselta menulta suoralta kädeltä riisin, perunan, pastan ja suurilta osin muutkin vilja-asiat. Toistaiseksi olen pärjännyt karsituilla ruoka-aineilla varsin hyvin (ei hätää äiti, olen syönyt muutakin kuin salaattia!) eikä pastaruokien helppoutta ja herkullisuuttakaan ole vielä liian kova ikävä.
Vajaan parin viikon perusteella on vaikea sanoa uuden ruokavalion vaikutuksista sen enempää mutta ajattelin jatkaa kokeilua ainakin syyskuun loppuun, joten palataan asiaan silloin. Kuvan salaatti on muuten Kampin Twist Cafén salaattibuffetista – suosittelen!
Uuteen kotiin muuttamisen olen saanut totutella uuteen työmatkaan Pasilan kautta. Junan ja sporan yhdistelmä ei yllättäen viekään enempää aikaa kuin aiempi pelkällä junalla matkustaminen, joskin 7-spora tuntuu välillä ajelevan ihan mielivaltaisiin ajankohtiin aikataulusta välittämättä… Vaikka Pasilaa ei välttämättä voi kehua esteettisen kaupunkisuunnittelun helmeksi, auringonlaskut iltavuorojen jälkeen ovat asemalta katseltuna kyllä poikkeuksellisen kauniita.
Taiteiden yö oli tänä(kin) vuonna livahtaa ohi ihan huomaamatta ja havahduttiin työkaverin kanssa torstaina duunipäivän jälkeen siihen, että sehän on tosiaan tänään. Ex tempore -idean vuoksi ennätettiin keskustaan vasta yhdeksän aikaan, kun suurin osa ohjelmasta oli jo ohi. Bongattiin kuitenkin yleisömassaan nähden ihan liian pienellä sisäpihalla Torikortteleissa soittanut The Bad Ass Brass Band ja pysähdyttiin hetkeksi kuuntelemaan ennen kuin jatkettiin Tuomiokirkon eteen ”Salaiseen Puutarhaan”. Anu Pentikin keraamisten kukkien meri jäi näkemättä Taidehallissa viime keväänä, mutta osa upeista jättikukista oli onneksi tuotu nyt Senaatintorille. Ja se ruohomatto jalkojen alla!
Hetken taiteilun jälkeen vaellettiin rantatietä pitkin ja Kaivarin läpi Mattolaiturille, josta sormien jäätyessä siirryttiin lämmittelemään Löylyyn takkatulen äärelle. Löyly oli uusi – joskin jo pitkään kiinnostanut – tuttavuus, ja juuri sopiva pimeän syysillan toiseksi olohuoneeksi. Suunniteltiin jo illallista siellä tässä lähiviikkoina, mutta myös ajatus lohikeittolounaasta kirpeänä pakkaspäivänä houkuttelee…
Reilu viikko sitten pyörähdin ystävän kanssa kaupungilla etsimässä vaatteita uuteen työhönsä ja bongasin siinä sivussa jotain pientä itsellenikin: Vilan harmaa neulemekko on ehkä komeroni pehmein ja mukavin vaate. Haaveilin salaa, että mekkoa olisi voinut ulkoiluttaa vielä paljailla säärillä, mutta toiveet intiaanikesästä taitavat olla jo mennyttä. Aavistan kuitenkin, että mekko tulee pelastamaan vielä monta aamua, kun kaipaan jotain pehmeää itseni ja maailman väliin. Meillä siis lienee tiedossa paljon yhteisiä päiviä tämän syksyn aikana!
