ensilumi & sarjamurhajuttuja
Lunta tulvillaan, on raikas talvisää… Tai jotain sinne päin – sankka lumipyry ja maassa äkkiä harmaaksi loskaksi muuttuva massa kun eivät ihan vastaa koko aamun päässä pyörineen joululaulun maalailemia kuvia kirpeässä pakkassäässä kevyesti leijailevista lumihiutaleista. Mutta, mikä ihana tekosyy linnouttautua kotiin! Raahasin heti aamulla peiton olkkarin puolelle, sytytin pari kynttilää ja käperryin sohvan nurkkaan blogien ja Netflixin uuden Dynasty-jakson ääreen. Kuutta tuntia myöhemmin olen sentään selviytynyt peiton alta ja kasarisarjan uusintaversion maailmasta arkisempiin askareisiin, mutta lumisade ei ole tauonnut vielä hetkeksikään.
Luin viime viikolla Jo Nesbøn Lumiukon, ihan sattumalta juuri sopivasti ennen ensilumen tuloa. Yleensä luen dekkareita vain kesäisin jos silloinkaan, mutta nyt vastikään Hollywood-leffanakin julkaistun murhamysteerin hype, toive löytää jotain kertarysäyksellä koukuttavaa luettavaa pitkän tauon jälkeen sekä kirjaston hyllyssä uutuuttaan kiiltänyt pokkari olivat liian kova kombo vastustettavaksi. Homma meni heti alkusivuilla sen verran hyytäväksi, ettei tällaisen hermoheikon olisi ehkä kannattanut lukea enää yhtään eteenpäin, mutten yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa kädestäni ennen loppuratkaisua. Lumiukot oli jo ikuisesti pilattu meikäläiseltä, joten siitä hyvästä piti sentään saada tietää murhaaja!
Sarjamurhaajista mieleen, toinen koukutuksen ja ahdistuksen hämärillä rajamailla pyörivä uusi tuttavuus on Netflixin superkiinnostava, psykologinen Mindhunter. Sarja kertoo 70-luvulla FBI:ssa sarjamurhaajien mielenliikkeitä tutkivista agenteista, ja piirtää välillä vähän turhankin aidon oloisen kuvan murhista ja niiden tekijöistä. Tällaiselle psykologianörtille sarja on yhtä nannaa, mutta parin yksityskohtaisemman jakson jälkeen edes turvallinen kainalopaikka ei ole enää auttanut vaan olen joutunut toteamaan, että jos hei kuitenkin jatkettaisiin seuraavaan jaksoon vasta huomenna. Ekan kauden kymmenestä jaksosta meillä on jäljellä enää kolme, enkä tiedä, olenko kauden päättyessä pettynyt vai ihan vain onnellinen siitä, että voidaan siirtyä johonkin vähän kevyempään katsottavaan… Suosittelen Mindhunteria silti ehdottomasti, jos mielen pimeiden syövereiden kaiveleminen yhtään kiinnostaa!
