6 x kulttuurieroja irlannissa

Kolmas viikko vaihto-opintoja Dublinissa lähestyy loppuaan ja arki uudessa kotimaassa on lähtenyt rullailemaan suht sujuvasti. Muutama kulttuuriero jaksaa kuitenkin edelleen hämmentää:

(Vahva first world problem –varoitus!)

1. Hanat

Kliseistä kyllä, mutta joka reissulla se jaksaa yllättää ja ärsyttää. Perinteiseen brittityyliin Irlannissakin kylmä ja kuuma vesi saadaan kääntelemällä hanan eri vipuja tai parhaassa tapauksessa kahdesta täysin eri hanasta. Esimerkiksi meillä yliopistolla vessoissa on päädytty ratkaisuun, jossa altaan yhteen kulmaan on laitettu kylmävesihana ja toiseen kuumavesihana eli sanomattakin on selvää, ettei eri hanoista tuleva vesi koskaan kohtaa. Helpoimmalla pääsee, jos tyytyy pesemään kätensä kylmällä vedellä, kun vaihtoehtoina olisi ensimmäisen asteen palovammat polttavan kuumasta vedestä tai verenkiertoa elvyttävä vaihtelu kahden eri lämpöisen veden välillä.  Edes osittaisen selityksen hanamysteeriin saa kuitenkin seuraavasta kohdasta…

2. Juomavesi

Elelin ensimmäisen viikon Dublinissa siinä onnellisessa luulossa, että kaikki hanavesi on tietysti juotavaa – samanlaista suodatettua vesijohtovettähän täällä on kuin Suomessakin. Vaan eipäs olekaan! Jonkun vesipullojen täyttämiseen liittyvän keskustelun lomassa kävi ilmi, että lähes joka paikassa keittiön kylmä vesi tulee suoraan vesijohdosta siinä missä keittiön lämmin vesi, vessan hanan sekä suihkujen vesi puolestaan talokohtaisesta säiliöstä. En ole muuten täytellyt juomapulloa vessan hanasta sen koommin. Säiliösysteemi selittää loogisesti myös sen, miten etenkin useamman hengen taloudessa lämmin vesi voi tosiaan loppua kesken, jos kaikki tahtovat suihkuun heti aamusta.

3. Penneys

Vaatekauppojen hintataso yleisesti on Irlannissa samalla tasolla kuin Suomessa tai muualla Euroopassa, mutta räikeän poikkeuksen tekee Penneys eli amerikkalaisittain Primark, irlantilaisten lahja retail-maailmalle. Vaatepuolella naurettavan edulliset hinnat näkyvät suoraan materiaalien kertakäyttöhenkisessä laadussa (H&M ja kaverit tekevät laatuvaatteita Penneysiin verrattuna…), mutta sisustuspuolella valikoima ja laatu tuntuu suurilta osin vastaavan pitkälti vaikkapa H&M Homea murto-osan hinnoin. Tiedostan kyllä, etteivät ö-luokan materiaalit ja joissain vaatteissa vähän sinnepäin ommellut saumat varmasti ole ainoa edullisten hintojen lähde, joten houkutuksista huolimatta olen yrittänyt välttää kovin suurimittaista vaatevaraston uusimista Penneysillä.

4. Bussiliput

Siinä missä vesikysymyksiin olen saanut edes jonkinlaisen selityksen, bussilippujen hinnoitteluun ei tunnu löytyvän vastausta keneltäkään tai mistään. Perusajatus on vielä suht selkeä: julkisen liikenteen kortille ladataan rahaa, jolla sitten maksetaan yksittäisiä matkoja. Sitten homma kuitenkin monimutkaistuu. Päivä- ja viikkokohtaisiin maksuihin on määritelty cap eli maksimi, joka on kuitenkin eri suuruinen riippuen siitä, käyttääkö vain bussia vai lisäksi yhtä tai molempia kahdesta kaupungin junajärjestelmästä. Esimerkiksi pelkällä bussilla kulkiessa opiskelijan maksimiveloitus viikossa on 20 euroa eli kuukaudessa enintään kahdeksankymppiä, mutta LUAS- ja DART-junien käyttäessä kai vähän enemmän. Luoja tietää.

Lempiasiani lippujärjestelmässä on kuitenkin bussien kaksi erilaista mahdollisuutta leimata lippu: joko introverteille sopivalla tavalla näyttämällä korttia suoraan laitteeseen tai vaihtoehtoisesti kertomalla kuskille, millä pysäkillä aikoo jäädä pois. Empiirinen havainnointi- ja kyselytutkimus on osoittanut, että pelkkä laite ilmeisesti veloittaa automaattisesti reitin maksimiveloituksen, kun taas kuskille päätepysäkin kertomalla saattaa päästä halvemmalla. Kevään tavoitteena on saada selville, millä logiikalla eripituiset matkat hinnoitellaan…

5. Vessanovet

Tahtoisin kovasti tietää, kuka on aikoinaan ensimmäisen kerran keksinyt, että sisäänpäin aukeava vessan ovi on jotenkin kätevä ratkaisu ja ennen kaikkea miksei kukaan missään historian vaiheessa ole kyseenalaistanut tätä normia. Isommissa kylppäreissä oven aukeamissuuntaa onneksi tuskin huomaa, mutta meidän minikokoisessa ”kakkoskylppärissä” ja julkisissa vessoissa pitäisi käytännössä hypätä pönttöön, jottei kopperosta poistuessa jäisi puristuksiin avautuvan oven ja seinän, altaan tai pöntön väliin. Olisiko oikeasti ihan mahdotonta tehdä sinne tilavampaan suuntaan avautuvia ovia?

6. Korkeakoulutuksen taso

Oikeista asioista ehdottomasti suurimman yllätyksen on aiheuttanut ylemmän korkeakoulutuksen akateeminen helppous, vaikka vaihtokouluni on Irlannin paras kauppakorkeakoulu ja kansainvälisissä listauksissa selkeästi kotiyliopistoani korkeammilla sijoilla. Kurssien taso tuntuu osittain helpommalta kuin Suomessa edes kanditasolla ja mikä hämmentävintä, vaikuttaa kuitenkin osalle paikallista ja muista kansainvälisistä opiskelijoista haastavalta. Esimerkiksi liiketoimintastrategian kurssilla käydään samoja juttuja kuin Suomessa kauppiksen ekana vuonna peruskursseilla, ja varsinkin akateemisten artikkelien lukeminen vaikuttaa olevan täällä monelle suht uusi juttu. Eilenkin eräs kurssitovereista kyseli, mitä tarkoittaa teoreettinen viitekehys… I only wish I didn’t know.

Ainakin näin kauppiksessa ja maisteritasolla koulutuksessa korostuu myös urakeskeisyys selkeästi enemmän kuin Suomessa: kanssaopiskelijoiden huutava tarve verkostoitua kaikkien kurssikavereiden kanssa on melkein pelottavaa, ja maisteriohjelmat ovat superkapeita kuten Management Consultancy tai Food Business Strategy. Huhujen mukaan PwC eli yksi maailman suurimmista liikkeenjohdon konsultointifirmoista määritteli muutama vuosi sitten toivotun osaamisprofiilin tästä koulusta valmistuville johdon konsultoinnin maistereille, ja koulutusohjelmaa sitten uudistettiin vastaamaan näitä toiveita. Suomessa verorahoin maksettavassa korkeakoulusysteemissä tällainen ”yhteistyö” olisi tietysti ehdoton ei ja korruption malliesimerkki, mutta opiskelijoille maksullisessa koulutuksessa diili on kieltämättä win-win: opiskelijat työllistyvät varmemmin ja firma ulkoistaa muutoin itse uusilleen työntekijöilleen järjestämänsä koulutuksen yliopiston toteutettavaksi ja opiskelijoiden itse maksettavaksi.

Kuvat: Pixabay