skumppaa & salakapakka

Lauantai oli kaikinpuolin hedonisti-eskapistin unelmapäivä. Sandron herkulliselta brunssilta suuntasin kotiin parin tunnin päiväunille, kun kaverit jatkoivat ruokapöydästä toiseen eli yo-juhliin eri puolille kaupunkia. Pehmeän peiton alle käpertyminen keskellä päivää tuntui ihanan syntiseltä, mutta virkistymisen sijaan heräsin päikkäreiltä palelevana ja tokkuraisena. Olisin todennäköisesti jäänyt loppuillaksi kotiin jäätelöpurkin (Ben & Jerry’sin What-a-lotta Chocolate, suklaaholistin unelma!) ja Netflixin voimisteluteinidraaman (Make it or Break it, nyt hei jotain aikuisempia sarjavinkkejä tännepäin!) kanssa, mutta onneksi iltaa varten oli jo etukäteen tehty skumppasuunnitelmia!

Suunnitelma runollisesta viinihetkestä Tuomiokirkon portailla auringonlaskun aikaan koki ensimmäisen kolauksen, kun paikalla hengaili lähinnä hädin tuskin täysi-ikäisten jengejä juomassa kaljaa ja mansikka-limesiideriä. Toinen kolaus iski, kun lämmintä valoa hohtava aurinko meni ensin pilveen ja pilvikerroksen väistyttyä oli laskenut jo puiden taakse. Se siitä sitten ja ei muuta kuin sisätiloihin jatkamaan.

Voittajan valinta päättäjäisiltana oli oululaisen cocktail-baarin tiskin takaa kaverin kaverille vinkattu Katariinankadun ”salakapakka” Trillby & Chadwick, jonne juhlakansa ei ollut massoittain löytänyt tai olisi sen puoleen mahtunutkaan. Hämyisen tunnelman, 20-luvun ja salapoliisidekkareiden ystävänä rakastuin paikkaan, jonne aion mennä ja viedä ystävät viettämään iltaa vielä monta kertaa! Sen enempää en paikasta kerro, jotta saatte yllättyä yhtä iloisesti kuin minä – etsikää, löytäkää ja kokeilkaa.

Kuvat minusta Reetta Kvist