juhannus

Näytön tällä puolen juhannus 2015 kuluu kotona pitkästä, rauhallisesta viikonlopusta nauttien. Suhtaudun perinnejuhliin vähän kahtiajakoisesti: rakastan joulua ja jopa pääsiäistraditioita, mutta vapun ja etenkin juhannuksen viettaisin mieluiten jossain kaukana suomalaisten perinteiden ulottumattomissa. Meidän perheessä tai kaveriporukassa ei ole koskaan harrastettu juhannusmökkeilyä ja hyvä niin – harva lomaviettotapa nostattaa karvoja yhtä tehokkaasti pystyyn kuin muutama päivä keskellä-ei-mitään, hyttysten ruokana ja kylmänkosteasta kesäsäästä ”nauttien” ainoastaan koska nyt on juhannus. En silti tuomitse, enkä todennäköisesti kieltäytyisi jos joskus saisin kutsun juhannusmöksälle (kesämökkeily kivalla porukalla ja hyvällä säällä on nimittäin todistetusti varsin jees!)

Alunperin suunnitelmana oli viettää cityjuhannusta piknikin parissa ja grillailemalla muutaman kaverin kanssa, mutta masentava sää ei oikein innosta ulkoaktiviteetteihin ja kaiken muun hyvän lisäksi illan emännän avomiehelle iski vuosisadan migreeni. Oikeastaan suunnitelmanmuutos ei edes harmita, sillä hiljaiset kotiviikonloput ovat viime aikoina jääneet varsin vähiin. Eilinen palkkapäivän ja sadesään yhdistelmä inspiroi pitkästä aikaa kirjaostoksille, ja ajattelinkin viettää pari päivää peiton alla tarinoihin uppoutuen. Lukuharrastus on ollut alkuvuodesta hieman jäissä (uusin Finlandia-voittaja on koristanut yöpöytää kevättalvesta saakka lähes koskemattomana), mutta tällä viikolla sain draivin viimein uudelleen päälle ja kahlasin hitaasti mutta varmasti iltalukemisena edenneen Liane Moriartyn What Alice Forgot -kirjan yhdessä illassa puolivälistä viimeiselle sivulle.

Suomalaisen ”3 pokkaria 15 eurolla” -tarjouksesta nappasin mukaan sopivan kevyttä kesälukemista: Austenin Järki ja tunteet on ollut pitkään lukulistalla, Christien viidestätoista Tommy & Tuppence -tarinasta koostuva Rikos yhdistää kuulosti ihanan nostalgiselta, ja Chelsea Handlerin Elämäni vaakatasossa – yhden yön juttuja vaikutti Sinkkuelämää-henkisesti hauskalta. Aloitin jälkimmäistä jo eilen ja petyin varsin raskaasti; kirja koostuu nimensä mukaisesti kuvauksista erilaisista yhden yön jutuista, mutta odotusteni ja takakannen lupausten vastaisesti siinä ei ole juuri mitään hauskaa. Omaelämäkerrallisessa kirjassa Handler kertoo nuoruusvuosinaan lähes poikkeuksetta kaatokännissä ja useimmiten parin ekstaasinapin jälkeen tekemistään virheistä. Tarinat aiheuttavat lähinnä sääliä, myötähäpeää ja kevyttä surua sen sijaan, että jaksaisin nauraa Handlerin siskon häät pilanneelle homoavecille tai ilman muistikuvia kääpiön/miesstripparin/risteilyshow’n alaikäisen akrobaatin sängystä heräämiselle. Kirjaa on jäljellä vielä tuskaiset seitsemänkymmentä sivua, ja todella toivon niiden sisältävän edes jotain vähän syvempää, fiksumpaa tai hauskempaa.

Loppupäivän ohjelmassa on uppoutumista Tommyn ja Tuppencen seikkailuihin (pelkkä Handlerin kirjasta kirjoittaminen herättää aggresioita puhumattakaan sen lukemisesta loppuun!), pitkästä aikaa tonnikalapiiraan leipomista ja herkuttelua, ja illalla kenties juhannuskokkojen bongailua Kaivopuiston rannassa lenkkeillen.

Ensi juhannuksena voisin karata vaikka Pariisiin.