kesäkuulumisia

Kesälomasta alkaa olla neljännes takana, ja olen ottanut odotetusta vapaasta kaiken irti! Loma alkoi viikko sitten parilla täydellisellä rantapäivällä, grillailemalla mökillä keskellä kaupunkia, auringonlaskua ja -nousua Töölönlahdella katsellen ja sunnuntaiaamun ex tempore -Suomenlinna-visiitillä – samoilla silmillä tottakai. Jos elämä joskus on kuin suoraan Scandinavian Music Groupin biisistä, se oli sitä viime viikonloppuna: siinä ystävien keskellä tyhjässä Helsingissä kaikkien muiden karattua Ruissiin tai regattaan, kännykän akun tyhjennyttyä jo tunteja sitten. Kuvia ei ole, mutta muistoja (ja konkreettisia muistutuksia vähitellen parantuvien itikanpuremien sekä kevyesti palaneiden selän ja nenänpään muodossa…) sitäkin enemmän.

Täydellisen viikonlopun jälkeen olen ostanut ensimmäistä kertaa yksin asuessani jauhoja ja leiponut sämpylöitä, käynyt treffeillä, katsonut tuntikaupalla The Vampire Diariesia ja turisteillut Helsingissä vierailleen serkun kanssa. Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttely on ollut avautumisestaan lähtien must see -listalla, ja olenkin merkannut kalenteriin jokaisen kuukauden ensimmäisen perjantain, jolloin museoon pääsee ilmaiseksi. Joka kerta on kuitenkin ilmaantunut jotain tärkeämpää tehtävää, joten kaivoin kuvetta suosiolla nyt kun kerrankin oli aikaa ja seuraa. (Oli muuten jokaisen euron arvoista.) Näyttely oli kiehtova ja kaunis, herätti ajatuksia ja teki hassulla tavalla onnelliseksi. Merkkasin jo kalenteriin elokuun ensimmäisen perjantain, sillä tämä on koettava uudelleen.

Seuraavaksi suuntaan perjantaikahveille kukkien keskelle Fleuristeen: kahvilan ja kukkakaupan yhdistelmään, joka sekin on jo pitkään ollut näkemisen ja kokemisen arvoisten asioiden listalla! Tämän kesän virallinen teema vaikuttaa olevan asiat, jotka ovat kiireen keskellä jääneet tekemättä, mutta eikös loma ole juuri sellaisia varten?