elämänmullistava taika // konmari
Suhtauduin Marie Kondon Konmari-metodiin varsin kriittisesti, kun aikoinaan luin Siivouksen elämänmullistavan taian. Pieneen opiskelija-asuntoon ei edes mahdu kovin paljon tavaraa, ja muuttojen yhteydessä olen karsinut roinaa entisestään. Ajatus turhalla tavaralla täytettyjen jätesäkillisten hävittämisestä tuntui siis varsin kaukaiselta. Sitä paitsi, olen aina tarvinut siistin ympäristön pystyäkseni keskittymään – ala-asteella lempipaikkani opiskeluun oli keittiö, joten jouduin joka iltapäivä laittamaan astiat koneeseen ja pyyhkimään tasot leivänmuruista ennen kuin kykenin aloittamaan läksyjen tekemisen – ja ensikosketuksellani Konmariin en kokenut mitään elämänmullistavaa tarvetta siistiä kotiani entisestään.
Jotain jäi ehkä silti kytemään, sillä kevään aikana aloin vähitellen käydä omaisuuttani läpi varsin kondomaisesti: tyhjensin koko kirjahyllyn ja vein loppujen lopuksi suurimman osan kirjoista kirjaston kierrätyshyllyyn, kävin läpi kaikki vuosien aikana kasautuneet koulupaperit ja heitin roskiin lähes kaiken romulaatikoiksi kutsumiini kahteen isoon laatikkoon kertyneen tarpeettoman pikkusälän. Lopulta yhtenä iltana viime viikolla tyhjensin koko vaatekaapin sisällön sängylle, rullasin takaisin hyllyille kivat ja oikeasti käyttämäni vaatteet, ja raahasin loput vaatekeräyslaatikkoon.
Kaiken omaisuuden läpikäymisen myötä tavaraa on poistunut kodistani ehkä sittenkin monien jätesäkillisten verran FB-kirppisten, hyväntekeväisyyden, kavereille lahjoittamisen ja rehellisen roskiinheittämisen kautta. Vähemmän tavaramäärän inspiroimana vaihdoin vanhan avokirjahyllyni pienempään (ja kaikinpuolin kauniimpaan) kaappiin ja sain kylppäriin lisätilaa myymällä tarpeettomaksi jääneen korivaunun pois. Kaikki vaatteetkin mahtuvat ensimmäistä kertaa neljän vuoden yksinasumisen aikana vaatekaappeihin, kun aiemmin käytössä on ollut kahden kaapin lisäksi vähintään vaaterekki! Totta on tosin sekin, että Konmarin suosittelema vaatteiden rullaviikkaus ja sen myötä uusi, tiiviimpi hyllyjärjestys säästävät tilaa eli ihan pelkästä karsimisen vaikutuksesta ei vaatteiden osalta ole kyse.
En siis ole noudattanut Konmari-metodia orjallisesti vaan lähinnä fiiliksen mukaan puolivahingossa, enkä vieläkään haluaisi sanoa siinä olevan ”elämänmullistavaa taikaa”. Jotain on silti tapahtunut. Ennen inhosin tiskaamista ja saatoin tiskata kerran viikossa Mount Everestin kokoisen tiskivuoren, nykyään tiskaan kerran päivässä. Ennen hyvä kun jaksoin iltatoimien yhteydessä pestä hampaat ja putsata meikit, nykyään ihan mielelläni myös lankaan hampaat, laitan yö- ja silmänympärysvoidetta ja jaksan silloin tällöin rasvata kropan muutenkin. Aloitin jopa lenkkeilyn pitkästä aikaa uudelleen. Pieniä juttuja, joita kuka tahansa itsestään ja kodistaan huolehtiva aikuinen tekee, mutta joiden osalta meikäläisen elämänhallinta nyt vain ollut vähän… rappiolla. Ehkä taustalla on jokin entistä kauniimman kodin ja tavarasta luopumisen psykologinen vaikutus, ehkä olin vain viimein valmis aikuistumaan näidenkin juttujen osalta.
Samapa tuo, ihan onnelliseksi tämä tällainen tekee syystä riippumatta.