elokuu
Ah, elokuu! Joka tuutista syötetään paluuta arkeen ja rivien välissä vihjaillaan orastavasta syksystä, mutta omalla kohdallani kesä tuntuu tavallaan vasta alkavan. Ensimmäinen, viikon mittainen kesälomapätkäni kesäkuun alussa hujahti Itävallan Alpeilla reissatessa, ja pidempi loma alkoi vasta tällä viikolla. Kesäkuinen lomaviikko meni niin tiiviisti tien päällä, että reissufiiliksen rinnalle ei ehtinyt syntyä varsinaista lomafiilistä. Nyt kahden vapaan viikon ajan edessä sen sijaan on kaikenlaisia perinteisempiä kesäaktiviteetteja: Suomi-matkailua, päivää Suomenlinnassa ja kalenterissa täysin tyhjiä päiviä odottamassa ex tempore -ideoita.
On kieltämättä ihanaa, että on ollut mahdollisuus lomailla pieni pätkä heti alkukesästä ja vielä lisää näin elokuun puolella. Elokuisessa lomassa on jotain samaa kuin arkivapaissa: Tuntuu kuin olisi vapaampi tekemään omat suunnitelmansa vailla viikonloppuun tai keskikesän lomaan kohdistuvia odotuksia ja paineita. Lisäksi mitä ikinä päätänkin tehdä, kymmenet muut eivät todennäköisesti ole saaneet samaa ideaa. Vastaavasti kuumimman lomakauden aikana työskentelyssä jotain normiarkea rennompaa, kun monet sidosryhmät ovat kesälaitumilla. Pitkinä lämpiminä iltoina ehtii sitä paitsi touhuilla melkein kuin lomalla! Rehellisyyden nimissä myönnän kuitenkin, että kesä toimistolla olisi voinut olla pitkä, jos kaikki lomapäivät olisivat sijoittuneet vasta näin elokuulle.
Monena vuonna olen ollut syksyä jo elokuussa tunnelmoivien etujoukoissa, mutta ehkä juurikin myöhäisen loman takia tänä vuonna kesä tuntuu jatkuvan pidempään. Rakastan syksyä, sen pimeneviä iltoja ja kuulaita aamuja, kynttilöitä, sohvannurkkaan käpertymistä, ennen kaikkea syksyn mukanaan tuomaa uuden alun tunnetta. Vaikken enää pariin vuoteen ole opiskellut niin, että arki noudattaisi lukuvuosikalenterin syklejä, ajatus jonkin uuden alkamisesta syksyllä on pysynyt vahvana. Vuodenvaihdetta ja tammikuun puhdasta pöytää varjostaa epätoivoinen tarve rämpiä vuoden pimeimmästä ja vaikeimmasta ajasta kohti valoa ja keveyttä, mutta syksy on sellaisesta pakonomaisuudesta vapaa. On vain virkistävää siirtyä suloisesta kesästä syksyn ihanan arkeen ja rutiineihin.
Vielä en kuitenkaan toivo syksyä, vaikka salaa vähän odotankin. Syksyn sijaan mielessä ovat lomasuunnitelmat: Tällä viikolla reissaamme ympäri Itä-Suomea kunnes suuntaamme toiselle puolen Suomea katsomaan Rammsteinia. Tampereelta tie käy hetkeksi kotiin, mutta ensi viikolla teemme vielä pienen pyrähdyksen Hankoon. Olen usein kasannut lomalle kohtuuttoman määrän reissuja ja muita suunnitelmia, ja jokaisen loman jälkeen toivonut muistavani jatkossa kotilomailun tärkeyden. Vaikka reissupäiviä kertyy nytkin yhteensä viikon verran, yhtä monta päivää saan olla myös kotona kesä-Helsingin mahdollisuuksien äärellä. Ainakin kaupungin edustan pienet saaret kiinnostaisivat, samoin Kauppatorin hillomunkit ja Kansallismuseon Nick Brandt -näyttely. Palataan kaikkeen siihen kuitenkin vasta reissujen jälkeen!