hyvä just näin
Yksi ystävä jaksaa tasaisin väliajoin vaatia blogiin jotain kiinnostavaa ja syvällistä sisältöä (eli suomeksi sanottuna syväluotaavia analyysejä sinkkuudesta tai parisuhteista, mieluiten varustettuna anekdooteilla omasta elämästä tai toiseksi parhaana vaihtoehtona yhteisistä tuttavista). No, niin kaipasin pitkään minäkin, enkä ainoastaan blogiin vaan koko elämään. Viime aikoina arki on kuitenkin ollut tasaista ja tylsää, ja yllättäen sellaisenaan juuri hyvä.
Joku pieni ääni pään sisällä yrittää aina välillä vihjata, että eikös nyt olisi sopiva aika hankkia vähän mielenkiintoa elämään aktivoitumalla sinkkumarkkinoilla, mutta jotenkin en jaksa. En jaksa tutustua uusiin ihmisiin, en jaksa tehdä kompromisseja, en jaksa tuntea suuria tunteita. Avaan aika ajoin Tinderin ja juttelen ihan kiinnostavien tyyppien kanssa kunnes yhtäkkiä enää jaksakaan viesteihin, ja olenpa aktivoinut nettideittiprofiilini vain sulkeakseni sen heti uudelleen.
Vaikka tutustumisvaihe ei inspiroi, leikin ajatuksella tylsästä ja tasapainoisesta, suloisesta elämästä jonkun toisen kanssa − leffailloista kotona, ruoanlaittamisesta yhdessä, siitä että aina olisi seuraa sunnuntaikävelylle, uuteen ravintolaan tai Kiasman ilmaispäivään − kunnes tajuan, että sitten se toinen olisi siinä ihan aina. Reilu kolme vuotta yksinasumista ja koko elämä ilman aikuisten oikeaa parisuhdetta on kasvattanut rakastamaan tätä vapautta ja rauhaa. Jossain on kuitenkin toivottavasti joku, jonka kanssa jaettua arkea rakastaisin vielä enemmän kuin tätä omaa pientä kuplaani ja koko elämän jakaminen ei tuntuisi pallolta jalassa. (Saa muuten olla aika saamarin täydellinen tyyppi se, mutta toisaalta miksipä tyytyä yhtään vähempään.) Just nyt en jaksa etsiä, mutta itseni tuntien viimeistään kevättalvella on taas toinen ääni kellossa.
Yhden kaverin äiti ja sisko olivat salaa suunnitelleet tälle sokkotreffejä, ja kaverilla oli napsahtanut täysin. Lapsellinen käytös kuulemma harmitti jälkikäteen, mutta todennäköisesti reagoisin itse ihan samalla tavalla. Perinteisen kuulumisten kyselyn sijaan sukujuhlissakin sinkulta udellaan usein ensimmäisenä parisuhdestatuksesta – ihan kuin sormus sormessa olisi elämän tarkoitus ja ainoa tavoittelemisen arvoinen asia. Ei hätää tädit rakkaat, ainakin minun elämässäni riittää kyllä rakkautta, tekemistä ja seuraa ilman parisuhdettakin. Kerron kuitenkin kyllä jos ja toivottavasti kun päätän jakaa arkeni jonkun toisen kanssa! Sitä ennen voitaisiin jutella vaikkapa opintojeni etenemisestä, urasuunnitelmista, vapaaehtois- ja järjestötehtävistäni tai vaikkapa kavereiden kanssa suunnitelluista ulkomaanmatkoista.
Kuva: Unsplash