lukemisesta

Rakastan lukemista. Luin ala-asteikäisenä kirjankin päivässä (sellaisen pienen nuortenkirjan toki vain), mutta jossain vaiheessa lukuharrastus hiipui. Viime vuosina olen haaveillut 52 kirjan lukemisesta vuoden aikana – siis kirjasta viikossa – ja se on tuntunut yhtä aikaa surkean vähältä ja aivan liian paljolta. Pieniä ja välillä keskikokoiseksi kasvaneita pyrähdyksiä lukuun ottamatta lukemisesta ei ole tullut aikuiselämäni rutiinia ennen kuin nyt koronakeväänä. Toivon niin, että lukuinto kantaisi vielä arjen palauduttua tuttuihin uomiinsa.

Mitä olen siis lukenut viime aikoina? Tässäpä alkuvuoden kirjat, suluissa kunkin kirjan lopetuspäivämäärä.

  1. Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen (13.1.)
  2. Holly Bourne: Katsokaa, miten onnellinen olen (29.1.)
  3. Saku Tuominen: Hyvä elämä (31.1)
  4. Beth O’Leary: Kimppakämppä (21.2.)
  5.  Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (20.3.)
  6. Mirva Saukkola: Silkkejä, safiireja ja salaisuuksia (10.4.)
  7. Minna Huotilainen & Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas (13.4.)
  8. Sujata Massey: Satapurin jalokivi (18.4.)
  9. Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä (19.4.)
  10.  Sampo Sammalisto: Viisas pääsee vähemmällä 2.0. (xx.4.)
  11.  Sophie Kinsella: Kuka on pomo (3.5.)
  12.  Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa (5.5.)
  13.  Joanne Harris: Pieni suklaapuoti (12.5.)
  14.  Nicolas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila (16.5.)
  15.  Kathleen Tessaro: Parfyymikeräilijä (20.5.)
  16.  Sanna Kiiski: Tinder-päiväkirja (22.5.)
  17.  Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin (28.5.)

Nyt viikolla 23 luen siis kirjaa numero kahdeksantoista, joten 52 kirjan vuositavoite ei yhtäkkiä olekaan aivan tuulesta temmattu! Merkkasin muuten listaan tummennettuna ne kirjat, joista pidin erityisesti.

Kuten listasta näkyy, olen lukenut aika paljon kevyttä kirjallisuutta eli sanalla (tai kahdella) sanoen suoranaista hömppää. En haluaisi joutua pitämään chick litille eli ns. mimmikirjallisuudelle puolustuspuhetta, mutta pidänpä kuitenkin: Perjantain Parhaat -podin Noora K:nkin sanoin  –  hyvin vapaasti referoiden! –  tällaisena aikana sitä vain voi kaivata jotain kevyttä ja viihdyttävää. Sitä paitsi, nuorille naisille suunnattu kirjallisuus leimataan usein suoraan hömpäksi, mutta rehellisyyden nimissä siellä sitä samaistumispintaa ja ajatuksen aihetta tällaiselle nuorelle naiselle nyt yksinkertaisesti on. Useimmissa maailmankirjallisuuden klassikoissa ei juurikaan puhuta nykymaailman työelämän haasteista tai elämän jokaiselle osa-alueelle lonkeronsa ulottavista paineista suorittaa ja pärjätä, mutta näissä kirjoissapa puhutaan. Uskon sitä paitsi, että mikä tahansa lukeminen on on maailmaa-avartavampaa ja empatiakykyä kehittävämpää kuin täydellinen lukemattomuus.

Ja lopuksi: miksi ihmeessä vaikkapa dekkareita pidetään usein jotenkin vakavasti otettavampina teoksina kuin chick lit -kirjoja, vaikka eihän niissäkään minkään elämän suurten pohdintojen tai maailmanhistorian äärellä sen kummemmin olla? Sama pätee muuten myös romanttisten komedioiden ja action-leffojen maineen vertailuun. Niinpä –  miesten hömppä on viihdettä ja naisten, no, hömppää.

Toukokuun kirjasaldoksi tuli seitsemän (!), mikä on enemmän kuin olen joinakin aikuiselämäni aikoina lukenut kokonaisen vuoden aikana. Se on rehellisyyden nimissä ehkä jo vähän liikaa. Vaikka olenkin kirjojen vannoutunut kannattaja ja lukemisen etujen puolesta puhuja, etenkin näinä aikona tekisi hyvää elää – niissä rajoissa kuin se on mahdollista – sen sijaan, että kuluttaisi kaikki illat lukemalla muiden elämästä.

En muista kuulleeni kenenkään sanovan sitä ääneen, mutta ihan perinteisten kirjojenkin yltiöpäisessä lukemisessa ja kuvitteellisten tai vieraiden ihmisten elämään sukeltamisessa piilee sama vaara kuin somen loputtomassa selaamisessa: oman elämän epäterveellinen vertailu johonkin, mikä ei ole edes totta.

En haluaisi joutua rajoittamaan lukemista itseltäni etenkään nyt, kun lukeminen on alkanut rutinoitua osaksi arkea. Sitäkin huolimatta harkitsen enintään yhden kirjan viikkotahtiin siirtymistä: kun viikon kirja on luettu, aikaa on kulutettava muilla tavoin. Haluan nimittäin ehtiä myös kuunnella podcasteja, blogata, tehdä käsitöitä!  Tällaistä tämä innostujan arki on: ikuista tasapainon etsintää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *