mitä vuodesta 2019 jäi käteen?

Vietimme viisipäiväistä joululomaa kaksin –  ensin yhden yön Tampereella ihan vain koska miksei, ja sitten  jouluaattoiltaa lukuun ottamatta loput vapaasta sohvannurkassa kotona. Pitkästä aikaa joulu oli juuri sellainen kuin usein unelmoin: Ei hässäkkää, ei jouluruokaähkyä vaan rauhaa, lepoa sekä aikaa lukemiselle ja ajattelemiselle.

Joka syystalvi ennen vuodenvaihdetta alan haaveilla uudesta vuodesta! Kaamoksen keskellä kaipaan valon ja keveyden tunnetta, joka iskee kuin taikaiskusta heti joulunpyhien jälkeen. Olennainen osa jouluun kumuloituvaa prosessia on suunnitella alkavaa vuotta, tehdä listoja ja lupauksia ja siinä sivussa palata ajatuksissa kuluneeseen vuoteen. Usein käy kuitenkin niin, että ensin aikaa vuodenvaihteeseen on vielä vähän liian kauan, kunnes yhtäkkiä ollaankin jo tammikuun puolivälissä ja ajatukset edelleen hajallaan.

Kuten sanottua, tänä jouluna oli aikaa ajatella. Rehellisyyden nimissä ihan kaikkea ei voi laittaa joululoman piikkiin, sillä olosuhteiden pakosta niin aikaa kuin ajateltavaa on ollut parin viime kuukauden aikana poikkeuksellisen paljon. Kulunutta kahlatessa ensin tuntui, ettei vuoden 2019 aikana tapahtunut oikein mitään. Aika nopeasti huomasin tapahtuneen aika paljon, aika isoja asioita. Tapahtui paljon pientäkin, mutta palataan siihen ehkä toiste. Mutta ne isot asiat…

Eri elämänalueilta tunkevan paineen alla tajusin tarttua orastavaan uupumukseen ja vähentää työtunteja hetkeksi. Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi. Menetin yllättäen reilu viisikymppisen sedän. Sain ensimmäisen koulutusta vastaavan vakityöpaikan. Menetin isän.

Kaiken jälkeen päällimmäisenä on kaksi ajatusta. Ensinnäkin: Oman terveyden on oltava prioriteettilistan ykkönen nyt. Vaikka eläkeikä karkaa ja eliniänodote kohoaa vuosi vuodelta, totuus on ettei reilu kahdeksankymmentä elinvuotta tule annettuna. Toiseksi: Elämässä ei tarvitse eikä voi saavuttaa uusia merkkipaaluja  ihan koko ajan vaan tässä on hyvä. Kun yhdeksäntoista kouluvuoden putken jälkeen sillä saralla ei ole enää jatkuvaa tavoiteltavaa, suorittajan olisi helppo pakonomaisesti kaivaa tavoitteita rakettimaisesta urakehityksestä tai kihloista-omistusasunnosta-häistä-lapsista.

Vuonna 2020 haluan keskittyä yksinkertaisiin, tärkeimpiin asioihin. Haluan ja aion liikkua enemmän ja syödä vähemmän (tai ainakin paremmin). Vuosien tai ehkä vuosikymmenten jälkeen motiivini kumpuaa viimein niin syvältä kuin pysyvän muutoksen tekeminen oikeasti vaatii. Lisäksi aion panostaa perheeseen ja ystäviin: Pitää yhteyttä ja olla läsnä.

Kuva: Markus Spiske – Unsplash

puheenaiheet ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *