Olisi huijausta väittää, etten olisi jo täysin valmis syksyyn. Poikaystävä lähti tänään parin kuukauden työreissuun maailmalle ja yhteisen kesän loppuessa olen ihan valmis hyppäämään seuraavaan vuodenaikaan. Ajattelin yrittää vältellä ikävää keskittymällä niihin itselle tärkeisiin juttuihin, joille en aina yhteisen arjen keskellä osaa järjestää aikaa: käsitöihin, liikuntaan, lukemiseen ja bloggaamiseen. Lukeminen ja käsityöt etenkin ovat varsin syyshenkistä tekemistä eli ei siis ihmekään, että kaipaisin jo enemmän pimeneviä iltoja kuin intiaanikesää!

Suuntasin heti maailmanmatkaajalle heipat sanottuani kirjastoon ja kiikutin kotiin kasan lukemista – löysinpä hyllystä yhden neulekirjankin. Valitsin saman tien kirjan kauneimman, lämpimän neuletakin ohjeen, ja ajatuksena olisi saada se valmiiksi ennen syys-lokakuun kirpeitä aamuja! Jos inspiraatiota riittää vielä projektin valmistuttua, voisin viimein tarttua sukkapuikkoihin ja neuloa elämäni ensimmäiset villasukat. Asetin itselleni saman tavoitteen myös viime talvena (ja ehkä muutamana aiempanakin), mutta loppujen lopuksi langasta syntyi kolme paria lapasia eikä yhtäkään sukkaa…

Neuleprojektin lisäksi päätin vuosien jahkailun jälkeen rohkaistua ja mennä matonkudonnan kurssille. Puolet elämästään mattoja kutoneen mummon myötä meillä kotona on aina ollut mattoja enemmän kuin paljasta lattiapintaa, eikä koti tunnu kodilta ilman räsymattoja. Mummo ei kuitenkaan ole kutonut enää vuosiin ja lapsuudenkodin varastosta Helsinkiin mukanani muuttaneet retromatot vetelevät viimeisiään, joten täytynee tarttua tuumasta toimeen ja kutoa itse itselle mieleiset matot. Helsingin työväen opiston esitettä selaillessa löysin kurssin, joka sopisi kalenteriin just eikä melkein, joten toivottavasti mahtuisin mukaan!

Neuleohjeiden lisäksi kirjastosta tarttui mukaan pari sellaista kirjaa, jotka olen kiikuttanut kotiin jo kertaalleen aiemminkin: Marie Kondon Siivouksen elämänmullistava taika sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. KonMarin luin pari vuotta sitten yhdeltä istumalta, mutten ensin innostunut animistista ajatuksista. Jotain jäi siitäkin huolimatta kai takaraivoon muhimaan, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin kävin läpi koko omaisuuteni puolivahingossa pitkälti kirjan ohjeiden mukaisesti. Nyt muuton lähestyessä voisi olla uusintakierroksen aika, jotten kanna uuteen kotiin turhaan sellaista, mitä en sinne tarvitse tai halua.

Rubinin tapakirja puolestaan jäi aikoinaan kesken, mutta aihe kiinnostaa edelleen ja siksi ajattelin kokeilla vielä toistamiseen. Saman kirjailijan The Happiness Project oli superhyvä ja olen taas pienen tauon jälkeen löytänyt uudelleen Happier with Gretchen Rubin -podcastin, joten en jaksa hetkeäkään uskoa, että kirja olisi aiemmin jäänyt lukematta absoluuttisen huonouden takia. Ehkä hetki olisi tällä kertaa oikeampi ja lukija valmiimpi? (Tai sitten ei ja kirja jää taas kesken, mutta niin kuin Rubin itse podcastissaan joskus totesi, on turhaa tuhlata aikaa tylsän kirjan lukemiseen.)