Syksy on mennyt ihan marttailuksi. Innostuin joskus elokuussa virkkaamaan itselleni uuden tietokonepussin, ja jäännöskuteista askartelin pari sisustuskoria. Käsityöinspiraation iskiessä olin jo ilmoittautumassa matonkudontakurssille, kunnes tajusin, etten millään saisi sovitettua sellaista aikatauluihini. Mattoidean kariuduttua päätin vielä tämän vuoden puolella neuloa lapaset ja villasukat, hamstrasin Anttilan loppuunmyynnistä erikokoisia puikkoja ja valitsin jo lapasohjeenkin. Sitten tulivat lomareissut ja koulukiireet, ja illat Gilmoren tyttöjen ja käsitöiden äärellä jäivät.

Viime viikolla olla tartuin kuitenkin taas koukkuun ja keltaisen ontelokudekerän rippeisiin. Pimentyneiden iltojen myötä kannoin ruokakaupasta kotiin purkillisen kookosöljyä talvi-iholle (siitä kenties lisää joskus toiste!) ja kasan vitamiinipurkkeja kaamosta vastaan, mutta keittiöstä ei löytynyt niille loogista, kaunista ja kätevästi saatavilla olevaa säilytyspaikkaa. Ratkaisuna virkkasin avohyllylle pienen korin, jossa öljypurkki ja vitamiinit ovat yhtä aikaa esillä mutta siististi piilossa. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun yritän muistaa napsia vitamiinitabletteja säännöllisesti ja puolta vuotta myöhemmin löydän lähes koskemattoman purkin kaapin perältä. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Oli sen verran kiva kaiken kiireen ja paikasta toiseen juoksemisen keskellä saada aikaiseksi jotain konkreettista ja kouriintuntuvaa, että päätin herättää loppuvuoden neulontatavoitteet uudelleen henkiin. Villasukat kantapäineen pelottavat vielä vähän liikaa, joten taidan aloittaa lapasista. Mummon vuosien varrella kutomista lapaspareista onkin jäljellä enää yksi (ja kasa parinsa kadottaneita vasemman käden lapasia), eivätkä nekään oikein sovi muiden talvivarusteideni värimaailmaan. Seuraavaksi suuntaan siis lankaostoksille ja luon aloitussilmukat tällaisille!