Vapun jälkeisiltä viikoilta kännykän arkistoista löytyy kuvia käytännössä ainoastaan ruoasta ja viinistä sekä kasa selfieitä kandi- ja duunikiireiden keskeltä niiltä juhlahetkiltä, joita varten olen ehtinyt meikata ja jaksaa laittaa hiukset. Kandin lopullisen version dedis oli nyt perjantaina, ja kaiken muun hyvän lisäksi tämä viikko on mennyt flunssaa sairastellessa. ”Määrittämätön ylähengitysteiden infektio” on kuitenkin puolikkaan Greyn anatomia -kauden ja muutaman leffan katsomisen jälkeen alkanut osoittaa laantumisen merkkejä, ja kaikki kouluhommatkin ovat kandin palautuksen myötä viimein tältä keväältä ohi! 

Nyt kun kandi on palautettu, elokuulle jää vielä yksi kiva kesäkurssi, ja näillä näkymin käyn hakemassa kandinpaperit sen jälkeen syyskuussa. Olin vähän elätellyt toivoa, että valmistuisin jo nyt kesällä enkä vasta viidennen opiskeluvuoden puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi, olin jo käytännössä luovuttanut kevään viimeisen tentin suhteen ja hyväksynyt, ettei opintopisteitä tarvitse odottaa ennen syyskuista uusintaa. Valmistuminenkin olisi silloin venynyt lokakuun puolelle, mutta kuin ihmeen kaupalla tentissä kysyttiin tismalleen oikeat kysymykset (eli ne joihin olin ehtinyt koko kurssin asioita yhden viikonlopun aikana kahlatessani perehtyä), ja läpi meni vieläpä ihan kirkkaasti!

Niiden perinteisten koulujuttujen lisäksi viime viikonloppuna oli ohjelmassa vähän erilaisia ”koulujuttuja”, kun pääsin Kauppiksen promootioon airueeksi. Muutamaan päivään mahtui paljon pönötystä ja pitkiä odotuksia, mutta myös illallinen pitkän kaavan mukaan, tanssia läpi yön, kolmen ruokalajin lounas, Stigin keikka sekä lukemattomia lasillisia viiniä. Vapaaehtoisduuni opiskelijajärjestössä on lähes poikkeuksetta hauskempaa kuin miltä usein kuulostaa, mutta viime viikonloppu meni kertaheitolla kuluneiden neljän vuoden parhaiden juhlien top 3 -listalle – mukaan lukien ne, joissa olen saanut olla puhtaasti juhlijan roolissa. Idea omaan maisteripromootioon osallistumisesta viiden vuoden kuluttua alkoi salaa houkuttaa, vaikkakin ajatus kolmipäiväisen juhlan osallistumismaksusta kirpaisee, pilkuntarkan etiketin vaatimasta puvusta ja muista oheishankinnoista puhumattakaan..