Kone kotiutui huollosta jo vajaa viikko sitten, mutta irtiotto jatkuvasta iltadatistelusta on jatkunut edelleen. Netflixin ja loputtoman blogien selaamisen sijaan (tai no, ehkä rehellisemmin sanottuna lisäksi) olen kuluttanut vapaa-aikaa kiikuttamalla kirjastosta kasan lukemista ja tutustumassa Hietalahden lenkkipolkuihin. Tuntuu älyttömältä, että palavasta merenrantarakkaudesta huolimatta olen löytänyt melkein naapurissa sijaitsevan Hietaniemen ja Lapinlahden sekä Etelä-Helsingin rannat vasta tänä kesänä, kolmen Helsinki-vuoden jälkeen!

Tänä vuonna lempivuodenaikani on elokuu. Yhteen kuukauteen kiteytyvät kesän ja syksyn parhaat puolet: Suomen kesän kuumimmat päivät, vuoden kaunein valo, kuulaat aamut sekä tunnelmalliset illat avoimesta ikkunasta puhaltavan raikkaan tuulen ja teekupillisesta hohkaavan lämmön täydellisessä tasapainossa. Aamulla töihin lähtiessä farkut ja pitkähihainen ovat juuri ja juuri tarpeeksi, muutama tunti ja kymmenen celsiusastetta myöhemmin samaan asuun tukahtuu. En silti vaihtaisi pois kumpaakaan – syksyn ensimmäiset merkit muistuttavat ottamaan kaiken irti intiaanikesästä.

Alkavan viikonlopun suunnitelmissa on Helsinkiin saapuvan kaverin emännöintiä: Hernesaaren ranta, Mattolaituri, aamiainen ulkona, brunssi kotona, mitä näitä nyt on. Suurista suunnitelmista huolimatta olen käynyt Mattolaiturilla tänä kesänä vain kerran, mutta toisaalta eivätpä ole kesäsäätkään olleet suunnitelmien mukaiset paria viime viikkoa lukuun ottamatta. Huhujen mukaan kirkkaalta taivaalta loistava aurinko tekee ensi viikolla tilaa syksyisemmälle säälle, joten täytyy nauttia (ainakin tältä erää) viimeisistä pilvettömistä päivistä täysillä!