Heinäkuun alkupäivät kuluivat vielä sängyn pohjalla Netflixiä tuijotellen ja jäätelöä syöden, mutta kirurgin kontrollikäynnin jälkeen suuntasin heti kuun ensimmäisenä viikonloppuna Ouluun äiskän hoiviin. Viiden viikon sairasloma tuntui poikkeuksellista ruokavaliota ja särkylääkkeiden napsimista lukuun ottamatta ihan tavalliselta, superpitkältä lomalta: nautin hellejaksosta, reissasin porukoiden kanssa Itä-Suomeen sukuloimaan ja asuntomessuille, istuin Oulu-kavereiden kanssa terasseilla viinilasillisilla ja otin selfieitä muumia muistuttavasta naamasta. Kuun lopussa palkitsin itseni nopeasta parantumisesta ja soseruokavalion sietämisestä ostamalla pitkään haaveissa olleen Marc by Marc Jacobsin kellon.

Elokuu alkoi muuttohommissa. Pakkasin pieneen yksiöön mahtuvan omaisuuteni parissa päivässä ja muuttofirma siirsi tavarat uuteen kotiin alta aikayksikön. Muuttosiivouksen keskellä onnistuin saamaan pikkurilliin tulehduspöpön ja antibioottikuurin pari ensimmäistä päivää vietin yhden sormenpään takia neljän seinän sisällä Netflixistä White Collaria tuijotellen. Viimeiset lomaviikot ennen uudessa työssä aloittamista kuluivat sisustaen, kun vaihdoin huolekalujen järjestystä ympäri joka toinen päivä ja ostin uuden lampun sekä maton. Yksi viikonloppu kului Helsinkiin tulleen serkun kanssa turisteillen, ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan Ravintolapäivän pop up -ravintoloita. Seitsemän viikon loman jälkeen aloitin uudessa työpaikassa, ja loppukuu menikin totutellessa pitkästä aikaa säännölliseen arkeen.

Syyskuu oli yhtä haipakkaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Parin viikon koulutusjakson jälkeen pääsin töissä kerralla tositoimiin, kun uusien opiskelijoiden orientaatioviikko alkoi heti perehdytyksen päätyttyä. Kiireen keskellä kieltäydyin hyväksymästä orastavaa flunssaa ja lopulta vietin pitkän viikonlopun sängynpohjalla puhekiellossa. Kuun puolivälissä äiti ja vanha perhetuttu tulivat vierailulle Helsinkiin, ja pääsin leikkimään turistiopasta sekä nauttimaan äiskän sponsoroimista herkkuhetkistä. Kahden kuukauden Töölö-elämän jälkeen syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestin viimein tuparit! Toteutin jo toisen materiahaaveen muutaman kuukauden sisällä, kun kiikutin Minna Parikan kauniit Buster Spades -pupukengät kotiin.

Lokakuu jatkoi alkusyksyn kanssa samalla, tekemisentäyteisellä linjalla. Kuukausi alkoi rapujuhlilla, joiden jälkeen iski vuoden pahin sinkkukriisi. Kriisi oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta siirryin saman tien stressaamaan silmissä ohentuvia hiuksia ja suunnittelin tukan radikaalia lyhentämistä. Kuun toinen viikko sujahti kenties vuoden tiukimmassa juhlaputkessa kv-viikon tapahtumien merkeissä, kun neljän päivän ajalle kalenteriin oli merkattu appro, kaksi kolmen ruokalajin illallista sekä Sillis. Supersosiaalisen ja rankan viikonlopun jälkeen vietin syksyn ainoan Oulu-reissun tekemättä juuri mitään tai edes näkemättä kavereita

Marraskuu käynnistyi lempinaisen Helsinki-visiitillä, jonka aikana testattiin lauantaibrunssi töölöläisessä Trattoria Sognossa ja kuunneltiin repeatilla Eva & Manun uutta levyä. Heti seuraavalla viikolla juhlittiin pitkään odotettua nykyisten ja vanhojen toimistolaisten iltapukujuhlaa Vanhalla. Päivä alkoi laittautumisella pitkän kaavan mukaan kampaajakäynteineen kaikkineen, mutta aamukuudelta pöydillä tanssiessa glamour oli enää hämärä muisto. Loppukuusta kalenteri loisti ensimmäistä kertaa koko syksynä tyhjyyttään ja kaamosmasennus iski voimalla päälle. Taistelin väsymystä vastaan aloittamalla aamutreenit kuntosalilla ja vuosien hiustenkasvatusprojektin jälkeen leikkautin epäsymmetrisen, pitkän polkkatukan.

Joulukuu sujahti ohi vielä marraskuutakin nopeammin kiitos vuoden pimeimmän ajan. Aikaiset aamuherätykset muuttuivat kuun vaihteessa yhtäkkiä mahdottomiksi, joten oman sekä muiden mielenterveyden vuoksi annoin hieman pidempien yöunien voittaa taistelun kello seitsemän aamutreenejä vastaan. Itsenäisyyspäivää vietin helsinkiläistyneiden Oulu-kavereiden kanssa pikkujoulutunnelmissa presidentin vastaanottoa tapittamalla  ja katselin ikkunasta ohikulkevaa soihtukulkuetta. Yhdelle viikonlopulle sattunutta kolmien pikkujoulujen putkea lukuun ottamatta Netflix vei suosituimman (ja käytännössä ainoan) vapaa-ajan aktiviteetin tittelin. Joulu kului perinteiseen tapaan Oulussa Pottereita herkkuvuoren keskellä lukien, porukoiden seurassa kotona hengaiten sekä kavereiden kanssa kahvitellen, brunsseillen ja Sherlockia maratoonaten.

Tammikuussa fiilistelin harmaan syksyn jälkeen taivaalle noussutta aurinkoa ja sen mukanaan tuomaa kevättä. Kävin katsomassa Bella Figura -baletin Kansallisoopperassa ja emännöin Helsingissä piipahtaneita parasta ystävää sekä serkkua, jonka kanssa  herkuttelin kakkubuffetissa ja ihailin Lux Helsinki -valotaidetta. Töiden ja koulun ohella aika kului Speksin parissa, kun helmikuiseen ensi-iltaan valmistauduttiin mökkireissulla ja näytöksiä sekä kiertuetta suunnittelemalla. Fanityttöilin Sherlockin kolmoskautta ja intoilin Turkin-lomasta upeassa huvilassa, joka varattiin toukokuun lopulle.

Helmikuu alkoi Speksin harkkaviikonlopulla, ja seuraavat kaksi viikkoa illat kuluivat pitkälti näytöksissä. Pelkäsin speksiajan jälkeen koittavaa KY-tyhjiötä ja hain mukaan seminaariprojektiin, josta on vuoden aikana epävarman alun jälkeen kasvanut oma lempilapseni. Synttärit kuun puolivälin tienoilla hujahtivat ohi työvuoron ja tenttiinlukemisen merkeissä, enkä ehtinyt juhlia vanhentumista jälkikäteenkään. Sain kuitenkin Oulu-kavereilta lahjaksi supersuloisen kaulakorun, josta alkoi rakkaus ruusukultaisiin asusteisiin. Vuoden ensimmäisestä tenttiviikosta selvittyäni karkasin pitkäksi viikonlopuksi Ouluun rentoutumaan ja stressin lauettua onnistuin nappaamaan sitkeän flunssapöpön.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä pääsin airueena mukaan KY:n Vuosijuhlaan nauttimaan herkullisesta illallisesta ja illan ohjelmasta säihkyvässä miljöössä – ja loppuillasta tanssimaan Kappelin kristallikruunujen alla. Seuraavan viikon kiersin Suomea speksikiertueella, jonka aikana tutustuttiin olemattomien yöunien lomassa muun muassa Mikkelin ainoan yökerhon opiskelijahintoihin sekä turkulaiseen hampurilaisbuffetiin! Haipakka ei päättynyt vielä siihenkään, sillä seuraavalla viikolla suuntasimme kaveriporukan kanssa mökkireissulle ja siitä suoraan risteilylle. KY:n sihteerihaku lähestyi huimaa vauhtia, ja kavereiden kannustuksesta päätin viimein hakea. Loppukuu oli pelkkää hattaraa ja vaahtokarkkeja, kun haaveilin paitsi unelmatyöpaikasta myös uudesta kodista Töölössä ja kävin elämäni ensimmäisillä oikeilla treffeillä Tinder-Teekkarin kanssa.

Huhtikuu kului yhtä euforisissa merkeissä kuin edeltäväkin kuukausi. Maaliskuun minuuttiaikataulun jälkeen kevään viimeisen tenttiviikon jälkeinen duuni + markkinatutkimuskurssi -yhdistelmä tuntui suorastaan lomalta. Tinder-Teekkarin kanssa tulimme toisten treffien jälkeen yhteistuumin siihen tulokseen, että tästä ei taida tulla yhtikäs mitään. Lähetin hakemuksen nykyiseen työpaikkaani, selviydyin työhaastattelusta jännityksestä huolimatta kunnialla ja odotin hakuprosessin lopputulosta vuoroin innokkain ja kauhunsekaisin tuntein. Pääsiäisen vietin kotikotona Oulussa kevättä, vapautta sekä Kaija Koon uutta levyä fiilistellen ja kävin porukoiden kanssa moikkaamassa mummoa Kalajoella.

Toukokuun aloitti viileä ja sateinen vappu, enkä vieläkään oppinut rakastamaan monen opiskelijan vuoden kohokohtaa. Vapun jälkeiset tapahtumat kuitenkin vähintäänkin kompensoivat harmaata alkua, ja kaikki meni kerrankin juuri niin kuin Strömsössä: sain unelmatyöni, uusi Töölö-koti häämötti jo ihan kulman takana ja kaveriporukalla suunnattiin  koko kevään odotuksen jälkeen viikon mittaiselle Turkin-lomalle luksushuvilaan. Onnea varjosti hetken aikaa oikomishammaslääkäri, joka yritti siirtää kesälle suunnitellun purentaleikkauksen syksylle juuri uuden työn alkamisajankohtaan. Taistelin operaation takaisin alkuperäiseen aikatauluun ja aloin valmistautua henkisesti kymmenen vuotta odottamaani leikkaukseen.

Kesäkuun alun vietin tiiviisti töissä. Purentaleikkaus siirrettiin kiireellisempien tapausten takia juhannusta edeltävältä viikolta kuun loppuun, joten suuntasin ex tempore Ouluun viettämään juhannusta ja nauttimaan kesän ensimmäisistä ja viimeisistä grilliherkuista. Leikkaus 27. päivä sujui paremmin kuin hyvin, ja pelot pilliruokavaliosta ja puhumisongelmista osoittautuivat täysin turhiksi, Heti leikkauksen jälkeen sain kuulla, että vuokrasopimukseni Töölössä alkaisi elokuun alussa. Kahden sairaalayön jälkeen pääsin kotiin syömään vanukkaita ja sosekeittoja sekä äidin ja isän tukemana pikaiselle visiitille tulevaan kotiini.