parisuhdearki = silkkaa säästöä
Parisuhteessa elävien kuukausittaiset kulut ovat tunnetusti pienemmät kuin sinkkujen, kun esimerkiksi vuokra on jaettavissa. Omilla unelma-asuinalueillani Helsingin kantakaupungissa yksiön kuukausivuokra ei jää kovin monen satalappusen verran kaksion vuokrasta, mutta 900 euroa yksin maksettavana on huimasti enemmän kuin 1200 euroa kahdelle jaettuna… Ruokakin on edullisempaa isommissa paketeissa, jotka yhden ihmisen taloudessa ehtivät usein pilaantua ennen kuin pakkauksen pohja vielä pilkottaakaan. Olen kuitenkin parisuhteistumisen myötä huomannut, ettei ainakaan omalla kohdallani kulujen jakaminen ole ainoa arjen jakamiseen liittyvä, kuukausittain viivan alle jäävää summaa kasvattava tekijä.
Aina suhteen alkuajoista olen saanut kuulla kevyttä kuittailua holtittomasta rahankäytöstä ruokakaupassa. Lapsuudenkodista opittujen mallien mukaan on ihan okei käydä joka päivä kaupassa ja jokaisella kauppareissulla vieläpä napata mukaan jotain pientä kivaa. Toteutin samaa toimintatapaa onnellisesti aina yksin asuessani ja vielä yhteiselonkin aikana keräilin arjen luksuksen nimissä ostoskärryyn herkkuja ja kalliimpia merkkejä niillä kauppareissuilla, joilla ostokset maksettiin minun pussistani. Toisen kommentit saivat pikku hiljaa tarkastelemaan omia tottumuksia eri tavalla, mutta viimeistään yhteisen taloustilin avaamisen myötä graavilohet ja homejuustot ovat jääneet suosiolla kaupan hyllylle ja kauppojen omat, edulliset brändit ovat tulleet tutuksi – toisen rahoja kun ei voi hassata omien mielitekojen mukaan.
Sen verran hedonisteja ja ruokahifistelijöitä olemme tosin molemmat, että arki-iltojen ruoanlaittoon kuluvasta summasta saisi helposti nipistettyä reilustikin, kun fiilispohjalta valittujen reseptien sijaan kokkailisi perinteisempää kotiruokaa. Vaikka meidän tapauksessa kotona kahdestaan tehty ruoka ei ole loppuun asti viilattu budjettiratkaisu, yhteisen arjen myötä ruoanlaitosta on tullut hauskaa tekemistä ja ulkona syöminen on jäänyt kuin itsestään. Yksin asuessa kokkailu tuntui useimmiten tylsältä pakkopullalta eikä kotona muutenkaan tullut vietettyä yhtä paljon aikaa kuin nykyään, joten saatoin vuorotellen kiireen ja tekemisen puutteen tai muiden tekosyiden varjolla kaataa ruoan kotiinkuljetuspalveluihin ja ravintoloissa syömiseen kuukausitasolla useamman satasen. Täytyy tosin myöntää, että ulkona syömiseen käytetyn rahan vähentyminen ei ole pelkästään auvoisan yhdessä kokkailun seuraus vaan varmasti ainakin osin oheistuote siitä, ettei Wolt ole vielä laajentanut toimintaansa uusille kotikulmille…
Kuvat: Unsplash / Brooke Cagle
Ihan puhtaasti parisuhteistumisesta johtuvaa ei tosiaan ihan kaikki muutos kulutustottumuksista ole, vaikka jonkinlainen johdannainen siitä kylläkin: vaikkei yhteinen koti toki missään korvessa ole, lähikauppaankin on enemmän matkaa kuin entisestä kodistani Kamppiin houkutusten äärelle. Ajattelin pitkään, etten tahtoisi asua muualla kuin kantakaupungissa palveluiden ja mahdollisuuksien keskellä, mutta käytännön syistä yhteiselo on asettunut junaradan varrelle eikä elämä vähän kauempana kaikesta (varmasti kenenkään muun kuin omaksi yllätyksekseni) ole yhtään hassumpaa. Arkiset reitit eivät vain enää kulje kauppojen ja ravintoloiden keskeltä toisin kuin ennen, ja vapaa-ajan vietto on toki muuttunut muutenkin. Siinä missä yksin asuessa kahviloissa ja rafloissa istuskelu oli kivaa ajanvietettä yksin tai kavereiden kanssa, nykyisin valtaosa illoista kuluu sohvannurkassa kainalopaikalla sarjoja katsellen tai muuten vain kahdestaan kotona hengaillen. Helppo on säästää, kun ei tee mieli tuhlata!
Disclaimerina vielä korostettakoon, ettei tarkoituksenani ole maalata kuvaa sinkuista hurvittelijoina, joiden elämään ainoaa sisältöä tuo shoppailu ja ulkona syöminen – ihan vain itsestäni tässä maalailin potrettia.