Kevät. Aurinko. Synkkyys. Luovuus. Mitänäitänytoli.

Hei viikonloppu! Hei kevät! Hei aurinko! Mukava tavata taas!

Tuntuu, että kevätaurinko antaa jonkun kummallisen energiaruiskeen aina. Siitä huolimatta, mulla on joku kummallinen kyky myös hankkia itselleni hiukan synkeä mieliala osaksi kevättä, ja tuntuu, että mun luovuus on parhaimmillaan keväällä. Mun tekis kokoajan mieli luoda uutta, mutta kuitenkaan en saa mitään aikaiseksi, tai hyvin rajallisesti jotain tuherruksia. Päätin sitten ruokkia luovuutta katselemalla muiden teoksia ja suuntasin tänään ystävän kanssa Kiasman Hits -näyttelyyn. Parhaiten mieleen jäi teos, jossa pääsi ”sukeltamaan maalaukseen”. En ehkä mitään suurenmoista saanut irti, mutta koskaan päivä ei ole pilalle mennyt käymällä taidenäyttelyssä 🙂

Art-selfie@Kiasma

Tästä pääsenkin taas näihin perinteisiin pohdintoihin. KUINKA KIVAA onkaan tehdä jotain normaalista perjantai-illasta poikkeavaa. Monesti (myönnän, saatan olla idean aluillepanijana useinkin) kun tapaan ystäviäni, suuntia on yksi ja sen nimi on viini. Usein kotiin pääsee sen kolmannen pullollisen jälkeen, kun sitä juttua vaan piisaa. Sen sijaan tänään käytiin taidenäyttelyssä ja sen jälkeen syömässä (perinteiset sinisimpukat, ei petä ikinä) ja OIKEASTI pieni lasi viiniä kaveriksi. Onko musta tullut vanha? Vai onko mun aivosolut alkanu palaamaan hurjien bailuvuosien jälkeen? Voi olla, ettei kumpaakaan, mutta tän vois ottaa tavaksi :)

Nyt taidan keittää teetä ja painella sohvalle kissa kainalossa töllöä katsomaan. (okei, oon tulossa vanhaksi) Tai ehkä otankin kynän käteen, ja piirrän. Ja okei, ehkä pieni lasi viiniä vielä. Tai ehkä kaks. Mut pieniä.

P.s. Kissa oppi taas uuden tempun, on se aikamoinen!

P.p.s. Keskustan parkkimaksut on mielivaltaisia!