Oppiiko ihminen koskaan?

Se asia… Se joka koskettaa meitä kaikkia… Ainakin muutaman kerran elämässä.

FINNIT.

Vaikka käyttäisi kaikkia maailman kikka kolmosia niitä tulee silti. Mutta sitten on asioita, joita monet älypäät tekevät:

-Kas, pikku pikku mustapää/puhkeamassa oleva finni, puristanpa sen vikkelään pois… Eipä lähde… Puristanpa vähän kovempaa!

*15 minutes later*

Poskessa/otsassa/nenässä/missä vain. Järkyttävä punainen revitty, raadeltu, puristeltu, pahoinpidelty 1cm x 1cm alue, josta vuotaa verta. Tosin kaiken tuhon keskeltä on edelleen erotettavissa se pirulainen mustapää, joka ei lähde ulos kuopastaan edes kaivinkoneella. Ja meikillä peittäminen on vain villi unelma.

Itse kuulun näihin älypäihin. Useimmiten tämä traaginen tapahtumasarja saa alkunsa illalla, kun ottaa meikit pois/nyppii kulmakarvoja vessan peilin edessä. Opinko koskaan? Tuskin. Opitko sinä koskaan? Tuskin. Mitä olisikaan käynyt, jos olisit malttanut odottaa yön yli? Luultavasti olisit näpsäkästi saanut paholaisen naamastasi pois ilman suurempia taisteluarpia.

Joten pyhä ihmisen inventoija, miksi keksit tällaisen riesan meille? Miksi teit meistä niin malttamattomia?

 

Kunnioittaen

Rupinaama