Ruma, ruma, ruma talvi
Päätin tänään reippailla reilu 8 km matkan Itikseen. Ajattelin myös, että otan kivoja kuvia matkalla ja teen niistä jonkinmoisen kollaasin tms..
No, 4 km jälkeen totesin, että joka puolella on rumaa, harmaata ja edelleen roskia uuden vuoden jäljiltä. Ei kivoja luontokuvia siis tarjolla tänään. Totesin myös samoilla paikkein, että mun varustus on aivan liian vähäinen ja reisistä tunto kadonnu kokonaan. Huomasin myös, että t-risteyksissä puuttuvat tienviitat on harvinaisen v-mäinen asia, jos ei tiedä minne kuuluu kävellä. Se mitä opin (tai tuskin opin) 27 eletyn vuoden jälkeen, on
a) katsoa lämpömittariin
b) käydä partsilla pyörähtämässä ja koittamassa vallitsevaa säätilaa
c) jos lähtökohtasesti ulkona näyttää rumalta, se sitä todennäköisesti on
d) nilkkurimittaiset kengät ovat surkeat hiekkatielle ja kiviä saa kaivella monojensa sisästä 500 m välein pois ja
e) katsoa kartasta reitin valmiiks jos on joku tietty määränpää, eikä eksyä 3 kertaa.
Kaikestä tästä pienestä oheisärsytyksestä ja vitutuksesta huolimatta, perille päästyä oli mahtava fiilis kun poskia kirveli ja oli mukavasti nälkä kasvanu. Fonda del Soliin teelle ja uunipotulle, ja sain vielä kaverinkin seuraksi lounastamaan 🙂
Nyt lisää teetä, että viimesetkin raajat lämpee ja vähän leikkiä meijän pedon kaa 😀
Mihis sitä seuraavaks kävelis? 😀
