Olenne lonalla!

Nyt on viimeinenkin koe pulkassa ja voi jättäytyä hyvällä omatunnolla joululomalle. Taitaa joutua lasin punkkuakin hörppäämään tänään ja laittaa saunan päälle. Jesh! Ensimmäinen joululahjakin saatiin Miehen kanssa eilen, kun käytiin kylässä kavereilla, todella suloinen tähtikoriste, joka pääs olohuoneeseen paraatipaikalle. Kavereiden muksu (Miehen kummipoika) oli kasvanu hirmusesti ja oli aikamoinen jäpikkä jo, siitä tulee komia poika 🙂

tahti.jpg

Tänään käytiin äidin kanssa lounaalla ja suunniteltiin valmiiksi menua tammikuussa olevaan viini & tapas -iltaan, jonka ideana on 8 vierasta, 8 ruokalajia ja 8 viiniä. Jokainen vieras tuo yhdelle ruokalajille sopivan viinin, ja ruokalaji ja viini kerrallaan pidetään tasting. Viime vuonna toteutettiin sama Italia-teemalla antipastoja syöden, ja oli aivan mieletön ilta! Syötiin ja juotiin 7 tuntia ja koettiin mahtavia viinin ja ruoan yhdistelmiä.  Tuutte varmasti näkemään aikaansaannokset kun ilta koittaa taas 😉 Ja mikäs sen parempaa äiti-tytär -laatuaikaa suunnittelun päätteksi kuin pieni shoppailu, joten pari juttua tarttui mukaan. Ensimmäisenä kirja, josta uskon olevan iloa mulle hyvinkin paljon!

kirja.jpg

Ja sitten ostin tosi kivat Vagabondin nahkaiset nilkkurit (vilahtaa taustalla), joista yritin ottaa kuvaa, mutta talon huomionkipein asukki oli eri mieltä, joten annetaan some-aikaa vähän sillekin 😀

cat2.jpg

Nyt olis vielä edesää se tuskaisin urakka, eli lahjojen paketointi. Taidan tarvita toisen lasin punkkua sen suorittamiseen!

Taistellen sotaan siis (tosin voi olla, että pidän tän illan välirauhaa lahjojen kanssa ja siirrän sodan huomiselle)!

Muoti Oma elämä Ystävät ja perhe Ostokset

Kylähullu vai muuten vaan outo?

crazy2.jpg

Istuin tänään Stockan paketointipisteessa odottamassa vuoroani… Tilaa oli vaikka muille jakaa ja todennäköisyys, jolla se paikan ainoa hullu/outo ihminen pamahtaa istumaan mun viereiselle tuolille oli häviävän pieni. No sehän riitti silti. Lotossa ja arvoissa mun on ihan turha edes toivoa voittavani omiani takasin, mutta mitä tulee ympäröiviin ihmisiin, kerään kaikki muissa maailmoissa elelevät tehokkaasti ympärilleni. Näytänkö itse niin hullulta? Tai muuten vaan oudolta?

Tää Stockmannin kävijä siis paukahti istumaan mun viereen, alkoi hyräilemään ja teki kapelimestarimaisia liikkeitä käsillään. Myös jalat vispas oikein rytmikkäästi. Jokaisen hyräilyn/laulelun välissä herra maiskutti oikein äänekkäästi. En tiedä miksi koin tän todella hermostuttavana? Häiritsikö se mun ”odotusrauhaa” yleisellä paikalla? Herra kuitenkin hymyili autuaan onnellisena kokoajan, joten ei hänessä ollut mitään pelättävääkään. Kuitenkin tunsin oloni huvittuneeksi, mutta myös vähän ärsyyntyneeksi ja tunsin sanovani mielessäni ”vihdoinkin” kun oma vuoro koitti.

200px-Charles_Lamoureux.png

Eli onko tää yleistä jouluärsytystä vai pelkoa kaikesta epänormaalista?

Lähtiessä huomasin myös, ettei hänellä ollut mitään paketoitavaa. Mietin eri vaihtoehtoja, joista ensimmäisenä, että ehkä häneltä puuttuu normaalit sosiaaliset kontaktit ja pitää itseään virkeänä olemalla ihmisten seassa? Kuka tietää, mutta jotain ajatuksia ja kysymyksiä heräsi omasta ajattelusta ja siitä mikä on normaalia?

Lienekö väsymistila juuri oikea Hobitille tänään? 😀

JOKATAPAUKSESSA, HULLUA TIISTAITA VAAN TEILLE MUILLEKKIN OUDOKEILLE!

<3

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat Ajattelin tänään