Joulu tunnelmissa..

Ihanaa, että satoi lunta! Nyt tuntuu, ettei ole hetikään niin pimeää, ja jouluakin alkoi samantein odottaa ihan eri tavalla. Olen myös nauttinut katsoa, miten lapsi nauttii lumesta. Täytyy kyllä myöntää, että nyt jaksaa itsekin ” leikkiä” pihalla ihan eri tavalla kuin pari viikkoa sitten.

Lumen tulo on myös tuonut ainakin minulle pientä joulu fiilistä. Samalla tottakai myös stressin..Perfektionisti kun tietyissä asioissa olen, ja harvoin tyytyväinen omien kätteni jälkeen, joulukortti rumba on esimerkiksi ihan käsittämätön. Tilasin jo yhdet kuvalliset kortit, ne olivat aivan fiaskot -> ei jatkoon. Kävin ostamassa jo sitten askarteluun sopivat tarvikkeet, ja ensi viikonloppuna pitäisi olla joulukortit valmiina, ihan omin pikku kätösin askarrellut. Luultavasti tiedossa on paljon ärränpäitä, tuhottomasti paperisilppua ja parisuhde kriisi sekä nainen, joka ei ole tyytyväinen yhteenkään tekemäänsä korttiin. 

Minä haluaisin tulevaisuudessa että jouluisin kokoonnuttaisiin yhteens isolla porukalla. Olisi lapset ja heidän puolisonsa sekä isovanhemmat ym. Tähän on aikaa vielä parisenkymmentä vuotta, mutta suunnittelen sitä jo silti erityisesti. Suunnittelen itseasiassa joka jouluksi mukavan menun, jossa on erilaisia lehdistä bongaamiani reseptejä. yhtenäkään jouluna en niitä kuitenkaan ole toteuttanut, sillä kukaan ei loppujen lopuksi syö niitä, koska ne sisältävät kalaa, tai jotain muuta sellaista mistä muut eivät pidä. Niinpä uskon, että vaikka haluaisin tänä vuonna taas suunnitella oikein juhlallisen joulumenun, haen edellisenä päivänä kaupasta Saariosten laatikot, valmiit kinkkuviipaleet ja rosollin. En ymmärrä, miksi lopulta joka vuosi tämä menee samalla tavalla.

Haaveilen myös kinkun paistamisesta.  En ole koskaan paistanut kinkkua. Voin kyllä silmissäni nähdä miten valvon kinkun paistumista joululauluja kuunnellen ja punaviiniä siemaillen..Otan siis täksi jouluksi yhden ruokaan liittyvän tavoitteen, olkoon se kinkku. 

Lapseni alkaa olla sen ikäinen, että joulupukki voisi vierailla meillä ensimmäisen kerran. Saimme ensi kosketuksen joulupukin tapaamisen viime viikonlopun joulunavaus markkinoilla. Minua hieman jännitti, olin varma että lapsi pelkää partaista punaisiin pukeutunutta miestä. Kävi kuitenkin niin, että lapsi vain nauroi, ja sanoi ” hauan lisää, anna lisää kaakkia”. Uskon, että serkusten kanssa kokoonnumme samaan paikkaan kuten joskus kun me olimme lapsia, tosin nyt vanhempien roolissa, ja joulupukki vierailee kuuden pintaan. odotan kovasti sitä lasten intoa kun he käyvät hakemassa pakettinsa. 

MInä olen vielä vältellyt kauppoja, sillä kävi niin, että ostin jo jonkin verran lahjoja lapselleni. Kuten arvata voi, annoin ne jo leikkeihin mukaan. Viiden lahjan sijaan, minulla on tällä hetkellä vain yksi lahja. Säilytän ostamaani lahjaa, ja niitä muitakin pian ostamiani lahjoja työpaikallani hoitohuoneessani, koska en voi tuoda niitä kotiin. Pelkään, että annan ne jo mukaan leikkeihin. Hoitohuoneeni tunnelma on tällä hetkellä hieman ristiriitainen. Rentouttavaa fiilistä tuovien kynttilöiden paikalla notkuu Salama MCquuen ohjattava auto sekä samaa sarjaa oleva joulukalenteri.

Odotan kyllä joulua innolla, koska se on oikeasti aika, jolloin saa ja pitää ottaa hieman rennommin.