Dream big and dare to fail..Todellakin.. mie romahan!!!

Mulla on tällä hetkellä todellakin sellainen olo, että MIE ROMAHAN!!!

Nostan ehdottomasti hattua niille Äideille, jotka saavat opiskeltua työn ja arjen pyörityksen keskellä. Itse koen tämän asian kanssa epätoivon hetkiä vähintään kahtena päivänä viikossa. 

Tiedättekö sen sellaisen tunteen, kun tulet pitkän työpäivän päätteeksi kotiin, kello on jo vaikka mitä, väsyttää, ärsyttää ja joka paikkaa särkee. Tiedät , että kotona odottaa luultavasti kauhea kaaos, ja oma työpöytä kotona huutaa jo hoosiannaa, eikä puhdasta pöytätilaa näy paperinippujen ja lukemattomien kirjojen välistä. kehon ja mielen valtaa epätoivo, jolloin tekisi vain mieli huutaa; ” MIE ROMAHAN!!!”.

Musta o tuntunut viimeiset kaksi viikkoa juuri tuolta. Kiireen ja stresin huomaa hyvin esimerkiksi kirjoitusvirheissä, joiden runsaudesta opettaja päätteli minulla olevan lukihäiriö. Toivotavasti hän uskoi selitykseni aamu viideltä kirjoittamisesta, jatkuvasta kiireestä ja stressistä sekä ajanpuutteesta.

Välillä musta tuntuu, että olenkohan mä ollut hieman liian kunnianhimoinen näiden tavoitteideni kanssa.. Mutta olen jo päässyt niin pitkälle, etten enää haluaisi luovuttaakaan..Alle vuoden työ ja Kandi olisi valmis..

Käyn siis happi hyppelyllä, täytän mieleni positiivisilla kuvilla ja jatkan opiskelua kohta täynnä uutta tarmoa..aina sinne puoleen yöhön asti…