Eipä tiennyt tyttö

Enpäs ole koko viikonloppuna käynytkään täällä.. Onneksi en, koska olisin saanut sellaisia angstauspostauksia aikaan! huh huh!

En vain ymmärrä miten tää raskaus saa vieläki mut tuntemaan tätä yksinoloa, turvattomuutta ja läheisriippuvaista.

Lauantainahan kävi niin että J:ii lähti heittämään jälleen kerran porukkaa baarille, mutta tulikin aamulla 6 aikaan itse kotiin.. Voitte vain kuvitella miten minulla kiehui kun ukko ei voinut sitten edes vastata puhelimeen. Tätähän kävi silloin aikanaan – huonoina aikoina.

Mä en tiedä mihin mä enää edes luotan.. Jatkuuko tuo sama rumba taas? Ei oo mikään herkku tunne ku koko kylä salailee multa missä J:ii on ja sitten se vain tulee kotiin niinkuin ei olis mitään tapahtunu.

Voi jessus että osaan tehdä taas jotenki liian vaikeen tilanteen itelleni. Häihin on enää hujaus ja minä alan miettimään että luotanko sittenkään täysin!! Ei ei – pitäs saaha pois nää ajatukse!