jokainen ihminen on…

….MINKÄ ARVOINEN?

Sitähän sitä miettii monesti että minkä arvoinen ihmisenä on.. Ainakin minä.. Nyt raskauden myötä arvoasteikolleni on noussut myös äitiys. Jos ihmisiä aletaan luokittelemaan arvojärjestykseen niin ÄITI-arvous on mielestäni aika korkealla! Ei siitä nyt sen enempää kuitenkaan! 😀

Ystäväpiirissäni on ihmisiä jotka ovat käyneet armeijan, ovat tällä hetkellä armeijassa ja ihmisiä jotka ovat pian lähdössä armeijaan. Lähimpänä minua on ihminen joka ei ole käynytkään vielä armeijjaa vaan lähtöpäivä on vaihtunut pari kertaa.. Niin se vaihtuu myös taas..

Nämä kaikki arvoluokat kun lyödään samaan huoneeseen tulee kinaa.. varsinkin jos alkoholia on mukana! Näin meillä kävikin taannoin.. Minä raskaushormoonien saattelemana päätin kiehuttaa päässäni yliäyräiden ja ladella omat mielipiteeni kehiin!

Armeijjassa oleva henkilö sekä jo armeijan käynyt henkilö kinastelevat omasta sotilasarvostaan ja vertaavat sen myös elämään armeijan ulkopuolella. Mielestäni sotilasarvo EI ole peruste siihen miten yhteiskunnassa jaetaan ihmiset. Mielestäni on vähintäänkin naurettava ajatus että ihminen joka on sotilaalisessa arvossa isompi jehu kun toinen saa käskyttää ja odottaa kunnioitusta myös siviilielämässä. Sota-aika on sitten aivan eri asia!

Aikani kun kuuntelin tätä sotilasarvo keskustelua/huutoa omassa olohuoneessani kerroin parivaljakolle että minun kodissani ei aleta käyttäytymään niin että joku on ylempi arvoinen kuin muut.. varsinkaan sotilaallisesti. Minulle heitettiinkin sitten kysymys että; etkö kunnioita ?

Vastaus oli tietenkin selvä; kunnioitan ihmisiä jotka ovat taistelleet meille itsenäisen Suomen, mutta se että kunnioitanko arkielämässä enemmän armeijan käynyttä isoa jehua on toinen asia.. En kyllä.. Anteeksi vain!

Hiljaisen myhäilyn jälkeen sama parivaljakko jatkoi.. ja jatkoi.. tein asian selväksi että meiltä pitää poistua.. kello oli paljon, minä kärvistelin kipeiden potkujen kanssa sohvalla ja porukka alkoi olemaan liian humalassa minun silmiin.. Sisään astuikin poikien kuski joka tällä hetkellä on armeijassa alempana kun tämä toinen ja käytös vaikutti silmin nähtävin heidän käytökseen.. piti tervehtiä ja puhutella.. Te jotka tiedätte mitä raskaushormoonit saatte aikaan voitte vain kuvitella mitä olin mieltä tästä toimituksesta keskellä olohuonettamme! Annoin kuulua kyllä aivan varmasti että tämä on kotini ja minä määrään kuka täältä lähtee ja miten lähtee! Raivon vallassa komensin myös tämän korkeampi arvoisemman poistumaan meiltä. Pahan kurisen mulkauksen sain vastaukseksi, mutta sanani tepsi! Ilmeestä päätellen häntä ei olisi saanut komentaa! 😀

Tämän episodin jälkeen kun pääsin rauhoittumaan omaan sänkyyni mietinkin aikaisempia keskusteluja samojen henkilöiden kanssa. Jokaisesta loistaa se että henkilöä joka ei ole armeijaa käynyt syystä tai toisesta ei voi puhutella miehenä..

J:ii ei ole armeijaa käynyt vaan on joutunut lykkäämään pariin kertaan ja tulee lykkäämään nytkin lapsen syntymän myötä. Ilman armeijaakin J:iistä tulee loistava isä ja aviomies! Perheestä huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää J:iille joten armeijan lykkäys on ollut tarpeellista. Arvoasteikollani ISÄ JA AVIOMIES menee reilusti ohi inttipojan joka ei ole saavuttanut mitään!

Huh heijjaa!! Olipa se vuodatus 😀