Kamalan aamun ja yön jälkeen mieli on tooosi korkeella! ”Pikku Myy” muljuilee ja potkii mammaa vatsassa ahkerasti ja iskä sai mamman mielen nousemaan 🙂

Meidän häät on tosiaan sellaset pieni muotoiset läheisille järjestetyt. Meillä ei tule kuin pari hyvää ystävää sinne. Vaikka aluksi ei ollut tarkoitus edes aluksi niitä kutsua.

Oon potenu huonoa omatuntoa sitten siitä että en ole kutsunut kavereitani häihin, mutta nythän minä keksin!! Järjestän vauvajuhlat ja ns. hääjuhlat näiden kaverieni kanssa ennen häitä!! Tai siis jos saatais porukka yhdessä järjestämään että kaikki ei menis mun kukkarosta joka tuntuu näin häiden alla kovin laihalta välillä! :S

Mulla on jatkuva sisustamisen tarve. Rakastan vanhoja tavaroita ja niiden tuunailua. Meiltä on puuttunu pitkään seinältä iso peili ja nyt kun massu on kasvanu nii oon yrittäny peilailla itteäni pienemmästä peilistä. Muistin kuitenkin eilen että meillähän on mummolan vanha peili vaatehuoneessa..

Niimpä nostin sen sieltä esiin ja aloittelin tuunaamaan sitä. Hioin jo vähän tuota vanhaa pintaa pois ja suunnittelin hiukan. En kyllä taida muuta kuin maalata nuo ruskeat kehykset mustaksi.

Paikankin jo tiedän tälle, mutta J:ii ei varmasti yhtään innostu että mustaa maalia pitää ostaa lisää koska tämän peilin alla oleva pieni hylly täytyy maalata… taas 😀

Iholla-sarjan uusinnat pyörii telkkarissa.. Rakastuin tähän sarjaan täysin!

Meillä kävi idea omasta youtube-sarjasta sillon ku tää iholla pyöri. Mutta se sitten jäi! Olis edes omaksi iloksi mukava kuvata omaa elämää.

Olisko täällä halukkaita? esim. meitä odottavia äitejä ja vasta synnyttäneitä? Yhteen jaksoon kerättäis muutamalta ihmiseltä aina koosteita ja laitettas vaikak youtubeen. Ihan tosiaan sillä mielin että jos olis omaksi ja meidän iloksi. Niin ja miksipä me ei yleisöäkin haluttas ;D

Pelottaa!

Ne jotka on lukenu blogia alusta asti niin tietää että meillä on yksi keskenmenoon johtanut raskaus. Lisäksi pelko siitä että koskaan ei saada lapsia oli todella suuri.

Oltiin eilen viettämäss mukavaa saunailtaa mun äitin luona Limingassa. Lähdettiin sitten yöllä ajeleen 23:00 lauttaan ja ennen kun päästiin lautalle mulle tuli oikeesti tosi kumma olo. Aattelin vaan että mua väsyttää niin sikana että on vähä töhö olo.

Päästiin kotiin ja istuin sohvalle, voimat meni aivan täysin ja maha kummalliseksi. Sänkyyn päästyäni odotin pikkuisen potkuja ja minun onnekseni pari muljahdusta ja potkua tulikin, mutta entä se olo. Hetkessä tuntu että mulla ei oo polvia, olkapäitä ja silmät ei pysy perässä. J:ii toi mulle syötävää ja juotavaa jos se auttais. Auttoi sen verran että uskalsin alkaa nukkumaan.

Aamuyöllä heräsin voimakkaaseen menkkamaiseen kipuun vatsassa ja selässä. Kipu oli tosi raastava.  Mullahan oli tällästä mahakipua toisenaki aamuna… Mietiskelin sitten aamuun asti mikä on vointi pienokaisella. Eihän mitään ole tapahtunut :s

Nyt aamulla pelottaa vielä enemmän. Viime neuvolakäynnillähän neuvolantäti kysyi sydänääniä kuunnellessa että ”noh, missä se pienokainen on?” ja nyt nämä kivut ja olot.

Eihän meille käy niin että menetämme rakkaan? Mitä meidän elämälle sitten kävisi?

Mahassa on ollut koko aamun hiljaista. Onhan sulla kulta kaikki hyvin siellä?

Onneksi huomenna on aamusta neuvolalääkäri!