Elokuun haikeus

Elokuussa mut valtaa aina haikeus. Kesä on lempivuodenaikani, ja yleensä haaveilenkin kesän tulosta koko talvikauden. Tänäkin vuonna ennen kesää ollaan pojan kanssa puhuttu monista asioista, mitä voidaan tehdä ”sitten kesällä”; mennä uimaan, hiekkarannalle, mökille ja eläintarhaan. Mennä veneen kyytiin ja käydä mummin ja papan luona.

Yleensä ollaan elokuun alussa jo palattu arkeen, mutta tänä vuonna loma jatkui meillä vielä elokuun ekalle viikolle. Aiemminkin kaikki ”back to school” -kampanjat ovat aiheuttaneet mussa ärtymystä, sillä en ikinä olisi valmis hyväksymään kesän loppua. Erityisesti tänä vuonna ne tuntuvat pahalta kun yritetään kynsin ja hampain vielä pitää kiinni kesästä ja lomafiiliksestä, vaikka ensi viikolla koittava paluu arkeen jo kummittelee nurkan takana. On jotenkin vaikea hyväksyä, että kaikki ne ”sitten kesällä” -jutut alkavat nyt olemaan eletty ja ehkä seuraavaksi aletaan puhumaan asioista, joita voidaan tehdä sitten kun tulee lunta. 

Eiliselle oli luvattu hyvää säätä ennen viikonlopun sateita joten päätettiin lähteä retkelle Uunisaareen. Vaikka päivä olikin aurinkoinen, koko saaressa oli vain muutama hassu ihminen meidän lisäksi koko parituntisen visiitin aikana. Tuli fiilis, että olemme ainoat ihmiset jotka enää lomailevat ja koko muu Helsinki on jo vetäytynyt toimistoille ja virastoihin. Sääkin muuttui yhtäkkiä todella tuuliseksi ja isoja pilvenlonkia purjehti taivaalle, ja tunnelmassa oli todellakin loppukesää.

Olimme ainoat ihmiset lounaalla Ravintola Ugnissa, mutta jostain syystä se oli tällä kertaa vain mukavaa. Kahden lapsen kanssa on ehkä rennompaa olla ravintolassa, kun tarvitsee stressata ainoastaan oman perheen viihtyvyydestä. Uunisaaren ravintolassa on jotenkin ihana tunnelma ja ruuatkin olivat muuten todella hyviä! Söimme kesämenusta falafelit ja paahtokylkeä, ja molemmat maistuivat. Ei mitään biitsipikamättöä, vaan enemmänkin freeshiä bistroruokaa. Suosittelen!

Kotiin lähtiessä kylmä tuuli olikin saanut jo paljaat sääret kananlihalle enteillen tänään saapuneita sateita. Niin haikeaa kun se aina onkin, taitaa olla vain pakko hyväksyä että kesä on lopuillaan ja on aika toivottaa taas tervetulleiksi syksy ja arkirutiinit.