Hotelliaamiaisella Clarion Helsingissä

3D6E27C4-8BD1-4213-8F63-79945F6966A4.JPG

4876FF0E-CE20-43F4-9979-429A89582FE7.JPG

3B81DD3B-FBE2-4712-9683-300A1B4B27B4.JPGJuhannuksena päätimme tosiaan jäädä Helsinkiin, ja teki mieli tehdä jotain kivaa ja erityistä koska oli sentään juhannus. Juhannuspäivän aamun voisi siis aloittaa herkkuaamiaisella jossain muualla kuin kotona. Juhannuspäivänä brunssivaihtoehdot olivat aika vähissä, mutta onpa mahtavaa kun läheltä kotia löytyy hyväksi todettu hotelliaamiainen – Clarioniin siis!

Hotelli Clarion Helsinki on melkoisen vaikuttava paitsi ulkoa niin myös sisältä. Koko rakennus on hauskasti muotoiltu mikä näkyy myös epäsymmetrisessä aulatilassa. Hotellin aula- ja ravintolatilojen suuret ikkunat tuovat sisään valoa ja sisustus on nuorekkaan tyylikäs. Puitteet ovat siis kohdillaan. 

Harmi vain, että aamiaisen taso oli viime kerrasta tippunut huomattavasti! Testasimme Clarionin aamupalan talvella ja tällöin se oli mielestämme paitsi monipuolinen, myös erittäin herkullinen. Kaikki ruoka oli tuolloin tuoretta ja lämpimät ruuat, vaikkakin perus English breakfast -osastoa, olivat maukkaita. Jälkiruuissa oli paljon valinnanvaraa; tarjoilupöydille oli aseteltu pieniä kippoja joista löytyi mm. ihanaa pannacottaa marjoilla. Ainoa haukkujen kohde oli edelliskerralla tuoremehu, joka oli Rynkebyn epäilemättä tiiviisteestä valmistettua mehua. Hanasta tulevan mehun maun sai tosin modernisti valita tabletilta, mikä on hauska detalji.

Nyt juhannuksen visiitiltä en harmikseni keksi paljoa kehuttavaa Clarionin aamiaisessa. Palvelu oli sekoilevaa kunnes saimme jonkun pätevämmän (ei kesä-)työntekijän vastaanottotiskille – häneltä saimme kylläkin oikein hyvää palvelua, kiitos siitä. Kuitenkin varsinainen alamäki alkoi, kun päästiin itse ruokaan. Tarjolla oli jälleen perus aamiaisjuttuja: leipää, juustoja ja leikkelettä, jugurttia, mysliä, hedelmiä ja vihanneksia, kananmunia, munakokkelia, pekonia ja nakkeja ja papuja tomaattikastikkeessa. Lisäksi ruokaisampaa puolta edustivat lämminsavulohi ja raejuusto sekä lämpimällä puolella amerikkalaiset pannukakut. Juomapuolelta löytyi kahvia, teetä, samoja Rynkebyn mehuja ja mangosmoothieta. 

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että croissantit ja leivät olivat selvästi eilisiä, elleivät jopa vanhempia. Eilistä leipää nyt vielä syö – joskaan ei kovin iloisena maksettuaan aamupalasta 25 euroa – mutta croissantit olivat niin pahasti kuivahtaneet että ne jäivät lautaselle jopa croissanteja rakastavalta taaperolta. Monesta aamiaisen elementistä tuli myös vaikutelma, että ne olivat puolivalmisteista tehtyjä. Mangosmoothie maistui siltä että se oli kaadettu tarjoiluastiaan suoraan purkista, ja munakokkelikin vaikutti mauttomuudessaan jauhetavaralta.

47E544DC-D94C-4D19-AB2B-0E02CB08050C.JPG

7CB85E79-D691-4026-969B-596FF5399F4F.JPG

1BCFD35A-993A-480D-9042-A545B26B3716.JPG

Ruuan laadun lisäksi koimme suuren pettymyksen, kun jälkiruokavalikoima oli kokenut suuria leikkauksia. Tarkemmin sanottuna, sitä ei oikeastaan enää ollut. Jälkiruokaa edustivat geneerisen oloiset pannukakut ja hedelmäpöytä, joka sekin tuntui noudattelevan samaa hävikin vähentämiseen tähtäävää teemaa kuin leivät; hedelmät olivat kulhoissa nimittäin kokonaisina ananasviipaleita lukuunottamatta. Epäilemättä samat hedelmät pysyvätkin aamu toisensa jälkeen tuoreina pöydässä tällä taktiikalla; ikävä kyllä samaa ei voi sanoa leivistä ja croissanteista. Olimme joka tapauksessa todella pettyneitä, että aiemmalla kerralla meidät hurmanneet laadukkaat pikku jälkiruoka-annokset olivat poissa.

Mistä Clarionin ravintola saa kiitosta, on lasten huomiointi ruokailuvälineosastolla. Taaperolle järjestyi nimittäin muovinen ruokalappu ja nokkamuki talon puolesta. En muista nähneeni vastaavaa yhdessäkään ravintolassa! Taapero myös ruokaili veloituksetta, mikä edes hieman lämmitti mieltä haaskattuamme kahden hengen ryöstöaamiaiseen 50 euroa.

Mikä selittää selvän laadun heikentymisen Clarionin aamiaisella, sitä en tiedä. Luulisi että turistisesongilla laatuun nimenomaan kannattaisi panostaa! Täytyy tietysti muistaa, että vaikka hotelli onkin tyylikäs, kyseessä on kuitenkin ketjuhotelli. Ehkä hotellivieraille, joita ruokailijoista suurin osa tietysti on, riittää vain ok-aamiainen jolla saa mahansa täyteen. 

Paitsi hotellivieraille, myös lapsiperheille hotelliaamiaiset ovat toimiva vaihtoehto viikonloppuaamun aloitukseen: ne kun alkavat sopivan aikaisin moniin brunsseihin verrattuna. Siksi harmittaakin että Clarion Helsinki petti tällä kertaa. Jatkossa taidamme hakeutua aamiaiselle johonkin, missä saamme rahoillemme parempaa vastinetta.

Koti Ruoka ja juoma

Haaleaa pinkkiä

 

AA64E98E-B704-4486-BB22-ADB7A5CA01F1.JPG

 

  

IMG_1384.PNG

Kuva: Arvid Nordquist

A6E2D477-DD59-4F0D-9722-F8DE2F211691.JPG

En ole perinteisesti tykännyt juurikaan roseeviineistä enkä oikeastaan harrastanut niiden juomista. Jostain syystä tänä kesänä rosee on kuitenkin alkanut kiinnostamaan. Olisikohan syy se, että muistelen jostain lukeneeni ranskalaisten juovan nykyään enemmän rosee- kuin valkoviiniä. Lähdettä en tähän hätään löytänyt, mutta ainakin Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuonna että lähes kolmannes Ranskassa kulutetusta viinistä on roseeta, joten tieto pitänee paikkansa. Omaan makuun sopivaa roseeta on ollut vaikea löytää varmaan siksi että paitsi kokemus asian tiimoilta, myös Alkon ja ravintoloiden roseevalikoima on niin surkean suppea. Ehkä homma on kuitenkin muuttumaan päin; suomalaisista taitaa olla sukeutumassa pikkuhiljaa sivistynyttä viinikansaa ja roseekin on ehkä pikkuhiljaa löytämässä paikkaansa meidän sydämissä.

Taste of Helsingistä löytyi vihdoin rosee, jonka voisin ottaa jääkaappiimme kesän vakiovalikoimaan. Ihana raikas ja hedelmäinen kesäviini, jonka voin kuvitella huurteiseen lasiin kesämökin ilta-aurinkoon. Kuitenkin kun suuntasin Alkoon aikeenani hankkia pullo Lafage Miraflors Roseeta, oli janoinen juhannuskansa tyhjentänyt hyllyn, ja jouduin tyytymään toiseen roseehen. Onni onnettomuudessa, sillä näin löysin myös toisen hyvän viinin tälle kesälle; Gérard Bertrand Cote des Rosesin. Opin myös, millä kriteereillä valita omaan suuhuni sopiva rosee. Ainakin nämä ranskalaiset, hempeän pinkit, kuivat, kukkaiset ja hedelmäiset ovat maistuneet. Molemmat ehkä aavistuksen yli tavallisen viinibudjettini, mutta toisaalta nykyään tulee juotua sen verran vähän viiniä, että ehkä laatu voisi alkaa korvaamaan sitä määrän menetystä.

Meidän juhannuspöytään löytyi lähicittarista harvinainen herkku. Siitä on kauan kun olen syönyt viimeksi villilohta, enkä silloin isäni valmistamana osannut sitä oikein arvostaakaan. Mutta nyt se maistui ihanalta kesäisten lisukkeiden rinnalla ja roseekin sopi hyvin kaveriksi. Jotain samanlaista herkkää noissa kahdessa; lohikin vaalean pinkki ja hienostuneen makuinen, ei ollenkaan yhtä räikeä kuin kasvatetut sisaruksensa. En muistanutkaan kuinka paljon maku poikkeaa kasvatetusta lohesta! Täytyy toivoa, että törmäämme villilohen kanssa jatkossa mieluummin useamman kerran vuodessa kuin kerran vuosikymmenessä. 

Koti Ruoka ja juoma