Juhannus Lapinlahden Lähteellä

Vaikka olenkin syntyperäinen helsinkiläinen, en muista viettäneeni elämässäni kuin yhden juhannuksen tässä kaupungissa. Sekin vietettiin kesämökkisimulaationa; kassit pakattuina autokyydillä kaverin lapsuudenkotiin, jonka idyllisessä omakotimiljöössä juhlittiin juhannusta porukalla koko viikonlopun ajan. Muut juhannukset on tullut juhlittua aina joko omalla tai kavereiden mökeillä, nuorempana festareilla ja viime vuosina tietysti rauhallisemmissa merkeissä. 

Tänä juhannuksena päätimme pitkän pohdinnan jälkeen jäädä kaupunkiin. Itsessäni päätös aiheutti haikeutta, sillä pitkän talven jälkeen odotan aina suurella innolla ensimmäistä mökkireissua. Kesä ei oikein tunnu alkaneenkaan ennen kuin on saanut nauttia puusaunan kosteista löylyistä, pulahtaa alkukesän hyiseen järveen, asioida pikkupitäjän kyläkaupassa ja paistaa makkaraa auringon laskiessa Saimaaseen. Toisaalta kaupunkijuhannus ennenkokemattomana tuntui myös mahdollisuudelta ja innolla tutkiskelin, mitä kaikkea Helsingillä on juhannukseksi tarjota. Vaihtoehtoja juhannusaattona olisi ollut yllättävän paljonkin, mutta meille löytyi onneksi aika täydellinen paikka juhannuksen viettoon ihanan läheltä kotia. 

Olen itse löytänyt vasta ihan hiljattain vehreän ja idyllisen kaupunkikeitaan, joka kätkeytyy Hietaniemen hautausmaan taakse Lapinlahden entisen sairaala-alueen ympäristöön. Lapinlahden sairaala ei ole toiminut sairaalana enää vuoden 2008 jälkeen, mutta vasta parin vuoden sisään entisen sairaalan tiloihin on alettu saamaan pysyvämpiluonteista toimintaa kun Lapinlahden Lähde on startannut alueella hankkeensa, jonka tavoitteena on elävöittää aluetta palvellen kaupunkilaisten mielen ja sielun hyvinvointia. Siinä se on kieltämättä onnistunut! Alueella toimii nykyään ainakin kahvila, hävikkiruokaravintola, taidegalleria, taide- ja käsityöpuoti sekä kirppis. Testasin kahvilan tarjonnan viime viikolla ja korvapuustia voin ainakin suositella, se oli ihanan tuore ja muutenkin maukas, paras korvapuusti ehkä vuosikausiin (ei sillä että niitä ihan joka viikko söisinkään). Myös kahvi oli hyvää ja hinnat oikein maltilliset, kahvista ja korvapuustista joutui pulittamaan vaivaiset 5 euroa. 

Lapinlahden sairaala valmistui vuonna 1841. Rakennus itsessään on todella hieno eikä sijainti merenrannassa puistoalueineen ainakaan vähennä paikan viehätystä. Rannan korkealle nousevilta kallioilta on hienot näköalat Hietaniemeen ja Lauttasaareen ja alueelta löytyy myös pieni hiekkaranta. Pahoittelut huonoista kuvista, jotka eivät tee paikalle lainkaan oikeutta; syy on huonossa kuvaajassa ja suuri osa ajasta meni myös vilkkaan taaperon perässä juoksenteluun.

1FADEA6A-B6ED-438E-9986-957EA8B163E2.JPG

8EF7380B-559E-4BC1-A8BD-053A55DA101C.JPG

Lapinlahden ranta tarjosi upean miljöön juhannuksen viettoon ja Lapinlahden Lähde oli myös järjestänyt ohjelmaa niin aatolle kuin päivällekin. Rannassa oli popup-villiyrttiravintola josta ostimme annokset paahdettuja uusia perunoita ja kasviksia vuohenputkipestolla itse paistettujen makkaroiden kylkeen. Toimivaa juhannusruokaa, joskin ruokajuomana olisi oluen sijaan voinut olla minttukaakao, sen verran jäinen oli juhannuskeli siinä kohtaa iltapäivää. Aurinko kuitenkin onneksi näyttäytyi syömisen jälkeen ja ehdittiin vielä perheiden pienimpien kanssa pelaamaan krokettia ja mölkkyä ennenkuin lasten nukkumaanmenoaika tuli vastaan ja jouduimme lähtemään (säälittävän aikaisin) kotiin. Meno varmaan parani iltaa kohti, sillä ohjelmassa oli myöhemmin vielä ainakin livemusiikkia ja kokon sytytys. Lapinlahdella olisi myös päässyt saunomaan eksoottisesti telttasaunassa, mikä jäi meiltä testattavaksi vielä hamaan tulevaisuuteen. 

Kaiken kaikkiaan Lapinlahden juhannustapahtuma oli ihanan lämminhenkinen ja yhteisöllinen, ja voisin hyvin kuvitella viettäväni siellä juhannusta toistekin mikäli päätämme vielä jonain tulevana juhannuksena jäädä kaupunkiin. Mahtavaa, että kaunis ja historiallinen miljöö on nyt heräilemässä henkiin ja ihmiset ovat alkaneet löytää paikan. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Lapinlahdella, paikka tarjoaa upeat puitteet kesäpäivän viettoon lähellä kaupunkia.

6A5953DB-C87B-4C26-8B85-92C489341750.JPG

0AF438BD-B480-40CE-B31C-5D1F6B2BDA06.JPG

Hyvinvointi Mieli Suosittelen

Haaveile isosti – Taste of Helsinki lapsiperheille

Olin Taste of Helsingissä kahtena ekana vuonna ja herkkusuuna olen tykännyt tapahtumasta kovasti. Lasten saamisen myötä tapahtumaan meno on tuntunut jotenkin haastavalta; toisaalta olen varmaan ajatellut lapsen rajoittavan omaa olemistani festareilla ja toisaalta taas tapahtuma on mielessäni leimautunut aikuisten festariksi viinitelttoineen ja fine dining -annoksineen. 

Myöskään tänä vuonna en suunnitellut Taste of Helsinkiin osallistumista koska ajattelin sen olevan liian hankalaa 2-vuotiaan taaperon ja alle 2-kuukautisen vauvan kanssa. Sen sijaan olin lupautunut ToH-sunnuntaina iltapäiväskumpille ulkomailla asuvan ystävän kanssa. Kun skumppien sijaan tulikin idea suunnata kolmen hengen porukallamme Taste of Helsinkiin, meinasin haljeta riemusta. Vaikka en ollut uskaltanut moisesta edes haaveillakaan, niin kyllähän mä voin! Vauva vaan messiin ja taapero voi jäädä isänsä kanssa kotiin! Jes!

IMG_1271.jpg

Kuva: Taste of Helsinki pressikuvat

Sunnuntai oli siitä hyvä päivä osallistua Taste of Helsinkiin että kyseessä oli viimeinen festaripäivä ja sää oli hieman pilvisempi kuin muina päivinä, mikä varmasti osaltaan lyhensi jonoja ruokakojuilla. Alueelta oli myös helppo löytää pöytiä ruokailua varten. Nautimme ystävien kanssa parit lasilliset viiniä sekä muutaman suolaisen ja muutaman makean annoksen kukin. Omiksi suosikeikseni nousivat Passion parsakeitto ibericotempuralla ja passiopusu, jotka molemmat veivät kielen mennessään. Taisivat molemmat annokset olla myös koko kolmihenkisen porukkamme suosikkeja. Tein myös festareilla ihanan viinilöydön. Olen haaveillut kukkaisesta, kepeästä kesärosésta ja sellaista vihdoin sain tapahtumassa maistaa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

IMG_1253.jpgShelterin nimikkoannos SIIKA: Sokerisuolattua villisiikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa & pikkelöityä omenaa

IMG_1254.jpgPassion nimikkoannos Passiopusu, josta joku malttamaton kävi haukkaamassa palan

Tapahtumassa näkyi myös yllättävän paljon lapsia. Olemme toistaiseksi pitäytyneet käymästä varsinaisissa fine dining -ravintoloissa lasten kanssa. Olemme kyllä käyneet esikoisen kanssa ravintolassa syömässä useinkin, mutta kyseessä on sen verran vilkas tapaus että useamman ruokalajin syömiseen ja väliodotteluihin tuskin riittäisi kärsivällisyys. Väitän myös, että kyse ei ole vain kasvatuksesta vaan myös lapsen synnynnäisestä temperamentista. En tiedä miten ranskalaiset (ja Isyyspakkauksen Tommi) sen tekevät – heidän lapsensa kun huhujen mukaan osaavat syntymästään saakka käyttäytyä ravintolassa pikku aikuisten tavoin ja someraivoon aiheen tiimoilta tuskin on Pariisissa tarvetta – mutta tästä aiheesta riittäisikin sitten keskustelua jo ihan omaan postaukseensa.

Palatakseni Taste of Helsinkiin, moni tänäkin vuonna tarjoilluista annoksista olisi varmasti ollut esikoisemme mieleen. Mielestäni maisteluannokset konseptina myös sopivat loistavasti pikkulapsille; annoskoko on sopiva niin että jopa taaperokin jaksaa syödä koko annoksen, hinta sen verran edullinen ettei haittaa jos maku ei miellytäkään ja kun koko seurue tilaa useampia annoksia, voi lapsi maistella useampaa annosta ja syödä enemmän niitä jotka miellyttävät. Mikä olisikaan parempi tapa tutustuttaa lapsia jo pienestä pitäen hienostuneisiin makuihin! Jostain syystä itse en ole kuitenkaan edes harkinnut lähteväni taaperon kanssa tapahtumaan. Taste of Helsinkiä ei ole pahemmin markkinoitu lapsiystävällisenä enkä paikan päällä huomannut esimerkiksi syöttötuoleja tai mitään viihdykettä lapsille (korjatkaa toki, jos olen ollut sokea!). Viime vuonna festareilla oli ilmeisesti ollut kokkikoulu lapsille, mutta sekin oletettavasti hieman vanhemmille lapsille suunnattu. 

Toki tapahtuma-alue on melko pieni, mutta itse näkisin lapsiperheissä hyvän markkinaraon. Laatutietoiset kaupunkilaisvanhemmat lähtisivät varmasti fiiliksissä tapahtumaan, jos tietäisivät lapselle löytyvän vaikkapa pienen hiekkalaatikon jostain nurkasta helpottamaan niitä kärsimättömiä hetkiä, kun vanhemmat haluaisivat syödä vielä yhden annoksen ja juoda viinilasinsa tyhjäksi. Tässä hyvä kehitysidea ensi vuodelle; tapahtuma muuttaa Kansalaistorin puistosta johonkin muuhun, vielä julkistamattomaan paikkaan joten ehkä samassa yhteydessä voisi jokin pieni lasten leikkinurkkauskin saada paikkansa…? Vai onko niin, että tässä maassa lapset eivät voi luontevasti olla osana tapahtumaa, jossa aikuiset nauttivat gourmet-ruokaa ja viiniä rauhassa omassa seurassaan?

Oli miten oli, Taste of Helsinki valloitti taas kaikella ihanuudellaan ja uskon ja toivon olevani mukana tapahtumassa jälleen ensi vuonna – joko ilman lapsia tai sitten koko perheen voimin 3- ja 1-vuotiaat mukaanlukien. 

Koti Ruoka ja juoma Vanhemmuus