Lomapannari a.k.a. valloittava nektariini-clafoutis

15279C1B-D2F5-424D-BA97-84940DB2D5B9.JPG

Täällä siirryttiin viime lauantaina lomamoodiin; avomiehen odotettu neljän viikon kesäloma alkoi mikä tarkoittaa tietysti myös lomaa tälle kotiäidille, kun kahden pienen lapsen hullunmyllyarjessa on apuna toinen aikuinen. Avomies on viime aikoina joutunut tekemään vielä tavallista enemmän töitä. Illat ovat venyneet ja toimistolla ollaan jouduttu ravaamaan myös viikonloppuisin ja välillä jopa yöaikaan, minkä takia tämä loma on ollut erityisen odotettu.

Juhlistimme loman alkua viettämällä lauantaina hitaan aamun kotona brunssin merkeissä. Brunssin kruunasi tämä ihana ja helppo muutaman raaka-aineen kesäjälkiruoka, jonka pyöräyttää helposti vaikka kesämökillä. Valmistukseen ei tarvita sen kummempia välineitä kuin uunivuoka ja uuni, ja aktiivinen valmistusaika on noin vartin verran jos sitäkään.

Clafoutis on ranskalaista alkuperää ja se on eräänlainen vanukkaan ja pannukakun välimuoto hedelmillä höystettynä. Clafoutis tehdään perinteisesti kirsikoista, mutta siihen voi käyttää kirsikoiden sijaan esimerkiksi persikoita, luumuja tai mitä kaapista sitten sattuu löytymäänkään. Meiltä löytyi nektariineja jotka piti käyttää pois, joten laitoin niitä.

Aiemmin olen maininnut avomiehen vatsan olevan yliherkkä vehnäjauholle. Myös maitotuotteet suurina määrinä aiheuttavat ongelmia hänen ruuansulatukselleen, joten tein clafoutis’n tällä kertaa käyttäen pelkästään kaurapohjaisia tuotteita. Jauhoina testasin mantelijauhojen ja spelttijauhojen sekoitusta ja totesin, että tähän herkkuun käy jauhoksi varmasti melkein mikä vain jauho; viimeksi käytin riisijauhoja ja lopputulos oli silloinkin hyvä. Pannukakun koostumus saattaa toki hieman vaihdella mutta sillä ei ehkä niin väliä, kunhan pannukakku pysyy kasassa – eri asia tietenkin jos haluaa pannukakustaan klassisen ranskalaisen version. Makeutuksena kokeilin tällä kertaa käyttää valkoisen sokerin sijaan kookossokeria ja tykkäsin lopputuloksesta kovasti; kookossokeri toi pannukakkuun ihanan ruskean värin ja karamellisen maun.

Tästä sovelletusta clafoutista tuli oikein viehkeä ja herkullinen ja se sopi ihanasti brunssipöytään. Kokonaan jäähtyneenä maku oli mielestäni vieläkin parempi. Suosittelen kokeilemaan kesämökillä tai kaupungissa vaikka heinäkuiselle puistopiknikille!

7E8F32B1-51D9-4114-A06D-7C3F1F317559.JPG

Nektariini-clafoutis

2 nektariinia (tai muuta kaapista löytyvää hedelmää)

1 dl kauramaito

1 dl kauravispi

1 dl kookossokeri

2 kananmunaa

0,5 dl mantelijauho

0,5 dl spelttijauho

0,25 tl vaniljajauhe

ripaus suolaa

1 rkl voisulaa

(tomusokeria)

 

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Leikkaa hedelmät lohkoiksi. Sekoita loput ainekset kulhossa keskenään; kauravispin koostumus saattaa vaatia vispilää jotta sen saa kunnolla tasaiseksi muiden aineiden sekaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan varsinaisesti vispata taikinaa.

Voitele uunivuoka ja kaada pannukakkutaikina vuokaan. Paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia, kunnes taikina alkaa hieman hyytymään.

Ota vuoka uunista ja asettele hedelmälohkot sitten pannukakun päälle niin että ne uppoavat osittain taikinan sisään.

Laita vuoka takaisin uuniin ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia kunnes clafoutis on täysin hyytynyt.

Ota uunista ja anna jäähtyä hieman tai kokonaan ennen tarjoamista. Siivilöi päälle koristeeksi tomusokeria.

493E0EC4-9B50-4243-B33D-705DBED391DF.JPG

FD1F47A0-0083-4A78-957D-2B0AEE0CC13A.JPG

Koti Ruoka ja juoma

Kaapo kasvattaa lastani

Kaapo.jpeg

 

Hei Sami!

Voi sääli!

Oletko kunnossa?

Päivää herra!

Soita hätänumeroon!

Saanko yrittää?

Tule katsomaan autoani!

Minä lennän!

Kaapo on 2-vuotiaan esikoisemme lempiohjelma. Kaapo (Caillou) on kanadalainen animaatiosarja, joka kertoo (oudosti) kaljun nelivuotiaan Kaapon arkiseikkailuista hänen perheensä ja ystäviensä seurassa. Poikamme pitää Kaaposta niin paljon, että monesti hän pyytää heti aamulla herättyään, että saisi katsoa Kaapoa. Toki lapsi saakin katsoa telkkaria, kunhan se pysyy kohtuun rajoissa. Ruutuajallaan, eli silloin kun minun pitää vaikkapa pakata tavaramme lähtövalmiiksi tai tehdä ruokaa, poika useimmiten katsoo Kaapoa youtubesta ellei Pikkukakkonen satu sopivasti pyörimään.

Meille aikuisille varmasti lähes kaikissa lastensarjoissa on omat ärsyttävyytensä, etenkin samojen jaksojen pyöriessä päivästä toiseen. Kaapossa moni voisi pitää ärsyttävänä aikuisten ääninäyttelijöiden kimittävää puhetyyliä. Omasta mielestäni Kaapossa ehkä suurin ongelma on, että lauluja on paljon ja ne eivät musiikillisesti ole ihan kaikista laadukkainta kamaa. Tarttuvia biisit kyllä ovat ja poikamme lauleskeleekin niitä kotona silloin tällöin. ”Taion, taion”, ”Harjoitus tekee mestarin”, Soita hätänumeroon” ja ”Me rokkibändi ollaan” ovat muutamia hänen lempikappaleistaan. Myönnän yllättäväni myös itseni hyräilemästä silloin tällöin Kaapon tunnaria tai jotakin muuta sarjan biiseistä.

Naamiaisasu.jpeg

Pojallemme on laulujen lisäksi tarttunut sarjasta mukaan monia fraaseja. Hän tuli esimerkiksi tervehtimään minua yhtenä aamuna makuuhuoneeseen ei sanoen huomenta, vaan ”Hei Sami!”. Turha lienee mainita, että nimeni ei ole Sami.  Hän on myös muutamia kertoja tervehtinyt ihmisiä sanomalla ”Päivää herra!”. Yhtenä päivänä keittiössämme tapahtuneeseen läikkymisonnettomuuteen hän totesi ”Voi sääli!”. Viime päivinä muodissa on ollut kysyä ”Oletko kunnossa?” silloin kun hän itse kompastuu. Aluksi ihmettelin näitä kummallisia fraaseja hänen puheessaan, tietäen että ainakaan me vanhempansa emme moisia ole arkipuheessamme viljelleet. Nykyään hänen heittäessään uuden, huomiotaherättävän älykkäältä kuulostavan sutjautuksen voin olla jo melko varma, että kyseessä on lainaus Kaaposta. Ja usein bongaankin fraasin jostakin Kaapo-jaksosta muutaman päivän sisällä.

Kaapo ratissa.jpeg

Kaapon perhe.jpeg

Olisi poikamme voinut huonomminkin valita. Kaapossa käsitellään pienen lapsen arkielämän kannalta relevantteja ongelmia mielestäni ihan rakentavalla tavalla ja uskon sarjan voivan jopa opettaa lapsellemme jotain. Yhdessä jaksossa esimerkiksi opitaan, että vaikka et olisi nopein juoksija, voit olla paras jossain toisessa asiassa ja jokainen on hyvä jossain. Kaapossa opitaan myös, että harjoitus tekee ja mestarin ja että kun näkee savua, pitää soittaa hätänumeroon. (Ja että ravintolassa on hauskaa pujahtaa pöydän alle konttaamaan, mutta ei keskitytä nyt siihen.) Kaapolla on myös vilkas mielikuvitus ja usein kun hän leikkii, hän kuvittelee olevansa esimerkiksi merikapteeni tai viidakkoseikkailija.

Kaiken kaikkiaan Kaapo on mielestäni hyvin sympaattinen sarja ja bonuksena Kaapo on hyvin kohtelias poika, joten sarjasta opitut fraasit ovat kaunopuheisia. En siis ole ollenkaan pahoillani, että juuri Kaapo on saanut kunnian kasvattaa poikaa kanssamme.

Yksi asia kylläkin mietityttää aina vain: miksi lastensarjojen lasten ääninäyttelijät ovat aina aikuisia naisia?

 

Puheenaiheet Lapset Vanhemmuus Ajattelin tänään